sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Onnea on

"Liian helposti me alistumme, päiviin arkisiin ja harmaisiin. Ilman taistelua antaudumme, emme usko enää unelmiin. Vaikka mustavalkoinen ois maailma, silti oikeus on meillä kaikilla nähdä sateenkaaren värisiä unia". Tämä Irinan kappale soi taustamusiikkina ihanassa blogissa Kaunis pieni elämä. Kappale on todella kaunis ja se saa minut muistamaan sen kaiken kauniin ja tärkeän mitä ympärillämme on.
Tämä elämä on tällä hetkellä oikeata tupla-arkea. Päivätyön lisäksi on aina kiire hoitaa arkiaskareet jotta pääsisi nopeasti taas remontti-askareisiin. Illalla olemme usein niin väsyneitä, ettei jaksa oikein edes puhua. Viikot vierii ja koko ajan hoetaan että sitten kun...sitten sitä, kun ...kyllä me sitten, kunhan saadaan remontti valmiiksi.

Meillä on tehty remonttia kutakuinkin kahdeksan vuotta, koko pienten poikien elämän. Toki on välillä ollut aikoja jolloin remontti ei ole ollut ihan yhtä hektistä mutta koko ajan kuiten keskeneräisyyden viitta harteilla, painavana.
Tämä ei ole ollut helppoa aikaa kenellekkään, ei omalle perheelle mutta ei myöskään läheisille. Monet ystävyys-suhteet ovat etääntyneet, vain vahvimmat pysyneet lujina. Kiitän teitä kaikkia rinnalla marssineita, arvostan tukeanne.

Välillä sitä aina huomaa että vaipuu epätoivoon, lakkaa näkemästä sen oleellisen. Ystävät ovat potkineet eteenpäin. Me rakennamme kotia, omaa turvallista pesää. Olemme jo hyvin lähellä, viimeiset rutistukset koettelevat erityisesti. Olen mukana tässä niin koko sielullani, joka hetki.
Viikonloppuna on taas maalattu. Neidonkammarin ja poikienhuoneen katto on valmis, salissa vielä vähän kesken. Listojakin jo vähän maalasin (ja muutaman ihanan laatikon siinä sivussa). Rakkaani puhdisti neidonkammarin pönttöuunia koko päivän, eikä siittä vieläkään tullut valmista. Maalia on noin satakerrosta, ruskeaa, vihreää ja valkoista. Maali on ihmeen tiukassa. Teimme töitä apinanraivolla ja illalla olimme molemmat niin kipeinä ettei lasia jaksanut toiselle ojentaa. Joka paikkaa särki. Väsymys oli totaalinen. Takki tyhjä.

Tänään pääsemme nauttimaan hyvästä ruuasta rakkaiden ihmisten parissa. Ah, miten odotan sitä. Sain eilen kukkia, ihan kauneimpia, rakkaalta ihmiseltä, hyvältä ja tärkeältä ystävältä. Kukat antoivat monta voimankipunaa, silloin kun luulin etten enää yhtään jaksaisi.

"Onhan meidän ainut tehtävämme
Jatkaa työtä, nähdä näkyjä
Pistää likoon koko elämämme
Että valon näkis eksyvä"

Halaus, Piupau

torstai 28. tammikuuta 2010

Päätöksiä

Tällainen tapetti on nyt valittu saliin. Se on pohjaltaan harmaa... tai tuo sävy näyttää muuttuvan valon mukaan ihan beessinharmaasta,sinisen/laventelin eri sävyihin. Tuo kukkakuvio näyttä ihan käsinpainetulta, mitä se ei tietenkään ole. Haaveilin kyllä ensi oikeista vanhoista, perinteisin menetelmin valmistetuista tapeteista mutta sitten eräs arkipäivän tapahtuma palautti minut maanpinnalle. Yksi hoitolapsista nääs puraisi upouudesta vahakankaasta palasen. Ymmärsin että on turha vielä laittaa mitää kovin arvokasta, sellaista että sen tuhoutuminen harmittaisi ihan mielettömästi. Omat lapset ovat jo sen verran isoja etteivät ehkä enää tapetteja tuhoa, mutta koska tämä talo on päivisin pesä myös kolmelle pienemmälle, on riski liian suuri (kaksi tapettia jo revitty).

Mutta näillä nyt mennään ja olen tyytyväinen. Tapetissa on todellakin sitä jotain. Vaikkei se ole alkuunkaan sellainen mitä ensin hain, beigeä ja koukeroista.

Vielä on sitten poikien huoneen seinät valitsematta. Sinne olen ajatellut jotain sinistä. Aika näyttää mitä sinne sitten löytyy.


Piupau

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Valmista tuli

Se on valmis! Tilkkutäkkini mun! Laitoin sen meidän makkariin ja se sopii sinne väriensä puolesta kuin nakutettu! Eihän se toki koko sänkyä peitä, sehän onkin vain torkkupeitto, mutta silti se on hyvä alku keväisempään ilmeeseen. Pari tyyny voisi vielä tehdä samoilla väreillä.
Tällainen paksu kunnon kangas on mukava ja helppo ommella. Tikkaukset tein taas käsin. Taustakankaana on valkoinen lakanakangas, kun sitä vaaleanpunaista ruudullista ei löytynyt. Pitäisi alkaa katselemaan nettipuoteja, jos tilaisi kankaat seuraavaan projektiin.

Takkahuoneen sohvalle jos löytäisin jotain ihanan keväistä, pääsisi harmaa tunnelma hetkeksi ilakoimaan.
Ompelu on vaan niin ihanaa!
Piupau



tiistai 26. tammikuuta 2010

Pupu-pitkäkorva

Pupu tyttö valmistui ja pääsi istuskelemaan makkarin sängylle. Ajatuksena oli virkata sille vielä tossut, mutta ei löytynyt sopivaa lankaa. Ystävä pitää sille myöskin tehdä, ettei tunne oloaan yksinäiseksi.
Nyt on kuitenkin työn alla tilkkupeitto, jälleen. Illalla sitä jo pääsin vähän tikkailemaan. Kangas on paikallisesta sisustusliikkeestä ostettua, jotain englantilaista sisustuskangasta. Olisin halunnut tähän yhdistää jotain raidallistakin kangasta mutta sopivaa ei löytynyt, ja valitettavasti aika ei riitä kovin paljoa haeskella.
Kuvassa peitto on siis vielä ompeluvaiheessa. Niitä on niin mukava tehdä. Pitäisi vaan omistaa kangaskauppa tai ainakin iso varasto kankaita mistä valita.
Eilen kävimme tilaamassa tapetin neidonkammariin. On hurjaa miten suuri hintaero voi olla samalla tapetilla, kaupasta riippuen. Siis ihan ohjemyyntihinta. Toisessa paikassa sama tapetti maksoi 31e+toimituskulut, ja myyjä sanoi että kyllä nämä ovat ihan tiukkoja hintoja. Toisessa paikassa hinta oli 22,50+ toimituskulut. Myyjä sanoi heti ettei toimituskuluja tule kun voivat panna oman tilauksen yhteyteen ja sanotaan nyt hinnaksi vaikka 20e, kuulostaisiko se hyvältä? No kyllähän se kuulosti :) Molemmat ovat suuria ketjuja joten tämän kaltainen hintaero kummastuttaa.

Salin tapettikin saatiin päätettyä, monien mietintöjen jälkeen. Laitan siittä kuvan myöhemmin.



Piupau

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Väsynyt, mutta onnellinen

Viikonloppu alkaa olla elelty. Se on sisältänyt lähinnä maalausta. Välillä on vähän syöty, nukuttu, pesty pyykkiä ja siivottu, mutta ehdottomasti suurimman siivun on vienyt maalaus. Huomenna on maanantai ja pääsee hetkeksi töihin lepäämään. Ulkoilukin on jäänyt olemattomiin viikonlopun aikaan, mutta sekin korjautuu huomenna ihan automaattisesti. Olettaen että pakkanen ei ole aivan mahdoton. En muuten ole kerennyt seuraamaan säätietoja, mitä lienee on luvannut. Maalaus sinäänsä on mukavaa puuhaa. Katon maalaaminen on kovin raskasta mutta pahinta siinä on yksinäisyys, se että koko päivän vaan tuijotat valkoista maalia, päässä pyörii tuhat ja yksi asiaa mutta et voi sanoa niitä kenellekkään. Hiljaa oleminen ei ole luonteelleni kovin helppoa.

Pienimmäisellä oli tänään jalkapalloharkat, siis ihan omat, niin kuin hän asian ilmaisee. On hykerryttävää nähdä se mieletön into, mikä ainakin vielä on jäljellä, toisien, ihan omien harkkojen jälkeen. Aamu yhdeksästä puoli yhteen, mahtui varmasti satoja kysymyksiä. Isi, joko me lähdetään? Isi, vieläkö kauan?

Harkkavaatteet oli päällä jo ennen kymmentä. Kassi pakattuna, juomapullo valmiina.

Välillä olisi paikallaan pysähtyä katsomaan maailmaa neljävuotiaan silmin.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Piupau


perjantai 22. tammikuuta 2010

Perjantaita

Koko viikko on mennyt sairastellessa ja tiedossa on työn täyteinen viikonloppu. Maalaus hommat jatkuvat, toivottavasti etenevätkin hyvästi.



Kuistin ikkunat ovat kauniisti jäässä. Pieni kurkistusaukko on sulanut remontin oven viereiseen ikkunaan, kertonee siitä että remontissa on käyty tiheästi. Aitan päässä purkulautakasa on vaipunut talviuneen, antanut armeliaasti hetkellisen unohduksen tekemättömistä töistä. Nuita kasoja, tekemättömiä töitä kertyy, ne ilkkuvat ja kaivavat mieltä, välillä enemmän, lillä vähemmän. Mutta aika on rajallista, kaikkea ei voi tehdä.


Sain valmiiksi nämä kauan puikoilla olleet säärystimet. Niitä oli oikein mukava kutoa, ja nopeakin. Kudoin niistä ihanan pitkät, ylipolven yltävät. Ai, miten lämpimät ne ovatkaan.



Ajatus oli kyllä tehdä ihan samanlaiset, mutta lanka ei halunnut muotoutua luomaan mitään niin tylsää kuin kaksi täydellisesti samanlaista pötkyä. Niinpä ne ovat iloisesti eriparia. Samoja sävyjä, suloisesti sekaisin. Tykkään.


Piupau

tiistai 19. tammikuuta 2010

Tilkuista lahjaksi

Lämmin kiitos ja halaus kaikille blogissa vierailleille ja kommentin jättäneille. Moni ihana ihminen on auttanut minua ja antanut hyviä vinkkejä alkuvaikeuksissa kamppailevalle. Tämä on ollut hauskaa ja monet naurut on naurettu tässä koheltaessa, mutta olenhan jo monta asiaa oppinut ja koko ajan opin lisää!
Viime viikolla olen ommellut jälleen tilkkupeittoa. Kuvia en voinut laittaa aiemmin, sillä tämä oli tarkkaan varjeltu salaisuus.
Tänään on äitini syntymäpäivä! Onnea Rakas Äiti! Tämän tilkkupeiton vein äidille lahjaksi, ruutu, raitaa, pilkkua ja kukkaa. Kirjailin siihen nimikirjaimet ja tikkasin käsin. Siinä onkin mennyt muutama päivä mutta on se jo kerennyt tuolla paketissa hetken odottaa. Nyt sankari on saanut lahjansa.


Tänään olen kerennyt myös vähän ommella, kutoa ja maalata. Tässä kuva salista. Panelit on siis katossa, hirret on puhdistettu ja käsitelty ja seinät pohjamaalattu. Ikkunoiden kunnostus jää ensi kesälle. Maalaamista riittää :)
Piupau

maanantai 18. tammikuuta 2010

Minun syntymäpäiväni


Tänään oli minun syntymäpäiväni, kolmaskymmeneskahdeksas sallainen!Posted by Picasa Ihana tyttöseni teki minulle todellisen yllätyksen, lähti muka kirjastoon ja palasi kukkapaketti kainalossa. Pieni lapsi oli ostanut omilla rahoillaan äidille kauniin ruusun. Liikutuin aivan valtavasti!

Poika-lapsi sen sijaa sai minut nauramaan kyyneleet silmissä. Ikäni kuullessaan huokaisi syvään; voi kauhea, miten sie olet jaksanu ellää niin kauan :)

Nyt on kaksi pojista kuumeessa, onneksi ei mitään sen kovempaa tautia tunnu olevan.

Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen(melkein),

Piupau
Ps: harjoittelin vähän picassan käyttöä, vielä kun oppisin laittamaan sieltä kaksi kuvaa samaan postaukseen.

Harmaata

Ulkona on kummallisen harmaata, vai luulenko vain niin? Meillä sairastetaan. Pienimmäinen on kuumeessa ja oikein harmaana ja kapeana kulkee. Isoin pojistakin lämpöilee, makoilee ja katsoo telkkaria.
Yritin kuvatakin vähän mutta valo ei tunnu riittävän. Sain äidiltä ihania lahjoja eilen. Tuo sydämmellinen rautalankakori oli pullollaan herkkuja ja kaksi punaista viinilasia, paketti oli todella kaunis mutten saanut siittä kaunista kuvaa, sellofaanimöykky vaan irvisteli.


Nämä pikkuruiset lasit ovat suloisia kirpparilöytöjä. Kultainen äitini lahjoitti ne minulle, olen niin onnellinen. Tarvitsen ehdottomasti hyllyn mihin saan näitä kaunokaisia kunnolla esille.





Posted by PicasaRuusun tuoksu rauhoittaa mieltäni, tunnen valtavaa levottomuutta kun olen sairaslomalla lasteni vuoksi. Meillä on onneksi sairastettu suhteellisen vähän, mutta tuntuu että jokainen päivä on liikaa.

Tänään olen vähän taas ommellut. Tilkkutäkki odottaa kangasta, en tunnu löytävän sopivaa kaveria pilkuille ja kukille. Pupuakin aloitin, kokeiluluonteisesti. Niin kauniita pupuja vilistelee kaikissa ihanissa blogeissa, ja koska en nyt niitä raski ostaa täytyy yrittää tehdä itse.
Piupau

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Purppuraa

Sain viikonloppuna laitettua kodinhoitohuoneen ikkunaan pitsiverhon. En malttanut odottaa enää yhtään kauempaa. Löysin verhon kirpparilta "saa ottaa" kopasta. Minusta kappa on ihastuttava. Toinenkin verho siellä oli, samantapainen muttei kuitenkaan ihan. Meillä ei vaan yhdellä verholla oikein tee mitään, kun on melkein joka huoneessa kaksi ikkunaa.

Huomaatteko miten pelargoniat suorastaan kukoistavat ikkunalla. Ajattelin että saisin ne talvetettua tuolla varhon takana viileässä, mutta pahalta näyttää. Kaksi on jo ihan rusinana, yksi raukka kituu vielä.

Lauantaina minä juoksentelin tapetti-kaupoissa ja etsin sitä suurta rakkautta. Mutta ei sitä tullut, ei. Salintapetti aiheuttaa harmaita hiuksia. Rakastuin nääs jo yhteen, mutta tuomitsin sen sitten kuitenkin liian tummaksi (ikkunat kun ovat niin pienet). No, toinen vaihtoehto on ihan hyvä, vaalea beigellä kuviolla, se on kaunis, mutta, mutta ...riittääkö se?? Järkiliitto, tuleeko se toimimaan?? Vai tarvitaanko tapetti valintaan rakkautta??

Näitä pohtiessani mieheni urakoi isänsä kanssa todella ahkerasti ja saivat viikonlopun aikana panelit kattoon. Ainoastaan eteinen jäi kesken, sähkötyöt kun oli tekemättä.
Olen intoa täyttä, tämä valmistuu ehkä sittenkin.

Sunnutai iltana pääsin sitten maalaamaan! Aloitin neidonkammarista, pienimmästä huoneesta ja sainkin sen kertaalleen maalattua. Mutta voi minua poloista, nyt on selkä ja kädet ja niskat ja hartiat ja kaikki paikat ihan jumissa!! Jalatkin ovat kipeät kun innostuin piiiiitkästä aikaan vielä lenkillekin lähtemään.
Mutta ei se mitään, tänään pääsen hierojalle itseäni hemmottelemaan!
Piupau


perjantai 15. tammikuuta 2010

Vihdoinkin

Sain viimein valmiiksi ensimmäisen tilkkutäkkin! Innostuksen näihin täkkeihin olen saanut Valkeaa unelmaa-blogista (linkittäisin jos osaisin). Tämä keittiön sohvalle tehty täkki on koottu erilaisista kirppiskankaista, sisällä siinä on vanha lastentäkki. Alla on pehmikkeenä vielä vaahtomuovipatja. Tämä "sohva" on siis nykyään meidän olohuoneensohvan korvike, tässä katsellaa aamuteeveetä, tuijotetaan ulos ikkunasta ja istuskellaan muuten vaan. Iltaisin tässä syödään iltapalaa ja katsotaan telkkaria tästä koneelta. Tämä on hyvä paikka olemassa mutta voi miten kaipaankaan omaa sohvan-nurkkaa mihin käpertyä nauttimaan iltateetä.Tilda-enkelikin pääsi sohvalle istuskelemaan. Se huomaa kyllä ettei peitto ole täydellinen, tikkauksetkin ovat paikoin kieronlaiset, mutta kyllä Tilda tietää että se on silti tekijälleen rakas, ihan itte tehty ja kauniin värinenkin vielä.
Tuosta ikkunan raosta vetää vallan mahdottomasti, vaikka olenkin komeasti niitä teippaillut. Keittiön ikkunat on vielä kunnostamatta, odottavat kiltisti aikaa parempaa.
Esikonkin ostin, se hurmasi minut eilen kauppareissulla. Oih, siellä oli ihastuttavia pinkkejä ja hempeitä vaaleanpunaisia myöskin, mutta ne saavat vielä odottaa. Vielä hetki pitää malttaa, antaa amarylliksenkin kukkia rauhassa loppuun, sitten vasta voi siirtyä tyystin keväisempiin väreihin.



Piupau

torstai 14. tammikuuta 2010

Kylmyys





Kylmyys oli tänään aamusta lähes hyytävä! Viima vihmoi, jäädytti syvältä sisältä ja sai kaipaamaan entistä enemmän kevättä. Kuppi kuumaa teetä, ja taas jaksan nauttia tästä talvisesta kauneudesta. Siellä on todellakin huikaisevan kaunista. Puut ovat paksussa huurassa, nukkuvat kiehtovaa talviuntaan. Täytyy todellakin lähteä ulos kameran kanssa, kun vaan joskus ehtisi päivänvalon aikaan.



En ole koskaan ollut sinisen ystävä. Nyt tuo ulkona häikäisevä sinisyys kiehtoo valtavasti. Haaveilen sinisen eri sävyitä myös sisälle. Poikien huoneeseen ja miksikäs ei myöskin pikkuvessaan, voisihan se välillä piristää myöskin takkahuoneen harmaata ilmettä. Huoh, paljon suunnitelmia. Onneksi kaikkea ei kerkeä toteuttaa, parempi miettiä hetki.



Joulunaikaan innostuis tekemään saippua. Se oli tosiaankin mukavaa hommaa. Pitäisi päästä kaupunkiin ostamaan lisää massaa ja tuoksua, pääsisi tekemään monenlaisia sekoituksia. Paketointikin oli hauskaa. Suurin osa saippuoista menikin lahjaksi, mutta muutama pala jäi omaan vessaan.



Tämä meidän oman makkarin vieressä oleva vessa valmistui varhain viime keväänä. Se on kauttaaltaan helmipaneloitu, valkoinen. Kuinkas muutenkaan. Se odottaa edelleenkin suikukaappia nurkkaan. (Ei kai osattu päättä halutaanko pelkkä suihkukaappi vaiko höyrykaappi, niin se sitten jäi hankkimatta muiden tärkeämpien hankintojen vuoksi)


Ja niin kuin yleensäkin, tyhjällä paikalla on taipumus täyttyä. Vessan nurkka on täynnä kankaita, niille kun ei ole löytynyt mitään paikkaa vielä. Tämä ompelu on ihan uusi harrastus minulle. Tilan puute vaan hankaloittaa harrastusta. On kovin työlästä aina kantaa koneet vessan nurkasta keittiöön ja muutaman tunnin päästä takaisin. Ihan pienen hetken takia ei kannata aloittaa. Harmillista. Toivottavasti keksin itselleni vielä jostakin oman ompelunurkkauksen, niin että koneet saisivat olla siinä rauhassa odottamassa. Ja kankaat olisivat sievissä laatikoissa, hyvässä järjestyksessä;)

Piupau

tiistai 12. tammikuuta 2010

Kelkka keikkuen kauppaan



Jotenkin nyt joulunaikaan ei ole (tuore) salaatti maistunut ollenkaan. Välillä olen jotain ostanut ja ne on sitten mähmättyneet tuonne jääkaappiin. Tänään töiden jälkeen kipaisin reippaasti kauppaan, kelkka perässäni keikkuen. Ilma oli ihana ja näläntunne yltyi kun pääsin sisään kauppaan. Mieletön salaatin himo iski heti kauppaan päästyäni. Ihan perinteistä vihreää salaattia en nyt ajtellut vaan jotain ihanan kirpsakkaa, suolaista ja makeaa, ihanasti rapeaa.





Makoisa talvisalaatti:

jääsalaattia
pikkutomaatteja
keitettyjä kananmunia
fetajuustoa (mausteliemessä)
halloumi-juustoa
kukkavihanneksia(pakaste)
punasipulia
casheypähkinöitä
pinjansiemeniä
pellavansiemeniä

kastike:
oliiviöljyä
valkoista palsamikkoa
hunajaa
pari valkosipulinkynttä
mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
siitruunamehua
chilirouhetta

Keitä munat. Pese ja revi salaatti laakeaan vuokaan. Paista halloumi-juusto siivut pannulla voissa ihanan ruskeiksi. Nostele juustot salaatin päälle. Lisää pannulle nokare voita, ja paista kukkavihannekset ja lohkottu punasipuli kevyesti. Pyöräytä loppuvaiheessa pinnalle hippunen karkeaasuolaa ja pippuria. Kumoa kasvikset vuokaan. Anna pannun jäädä liedelle ja lisää siihen hetkenpäästä casheypähkinät ja pinjansiemenet, heiluta pannua etteivät ne pala. Kuori munat, leikkaa kahtia ja asettele salaatin joukkoon. Heittele sekaan tomaatit ja fetat. Koristele vielä pellavansiemenillä.




Annostele lautasille, lorauta päälle kastike ja nauti...vaikkapa tuoreiden ruisrieskasten kera. Herkullista!
Piupau

maanantai 11. tammikuuta 2010

Ruista ja kauraa



Yhteishyvän ruokamaailma lehtisessä oli ihana lämpimäisten respti. Rukiiset rieskat! Niitähän piti alkaa sitten kokeilemaan, niin herkulliselta kuva vaikutti. Minulla ei ole yleensä piimää vakiovarusteena jääkaapissa mutta maustamatonta jugurttia löytyy aina. Vähän siis muokkasin ohjetta mutta hyvää tuli, ja ohje on todellakin helppo. Kaikki aineet vaan sekaisin, hetki turpoamista ja pellille, pläts. Ripottelin vielä pinnalle auringonkukan- ja kurpitsansiemeniäsiemeniä, lisää makua antamaan.





Tuoksu ja maku kohdallaan!


Rukiiset rieskat:


3dl piimää (korvasin 2dl luonnonjugurtti+ 1dl vettä)

1/2dl öljyä

3/4tl suolaa

1 1/2dl kaurahiutaleita

2dl ruisjauhoja

1/4dl pellavansiemeniä

1/2 tl soodaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna taikinan turvota puolisen tuntia, kunnes uuni turpoaa 225 asteeseen. Jaa taikina neljään osaan ja taputtele ne leivinpaperilla peitetylle pellille kiekoiksi, joiden halkaisija on noin 13cm. Paista uunin keskitasolla 20-25min.
Piupau




sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Pellavaa



Eilen oli ihan pakko lähteä kirppiksille. Matille oli saatava luistimet. Auto meinasi kenkkuilla kamalassa pakkasessa mutta pääsimme onneksi matkaan. Ja luistimet löytyi... ja aika paljon muutakin mukavaa tarttui mukaan. Naulakko liitutaulu-nimikylteillä oli ihastuttava. Sijoituspaikka vielä auki, ja näin ollen myöskin väri, jääkö kauniin ruskeaksi vai saako pintaansa valkoisen hunnun. Pellavainen keittiöpyyhe on suloisen pehmeä ja suorastaan huokaa menneiden aikojen muistoksi.




Kaksi pellavanväristä ruusukuvioista keittiöliinaa tulevat ihan käyttööön. Pitkänmallinen pefletti ilahduttaa saunavieraita. Olen kerännyt kirpparilta uusia pellavaisia peflettejä jo jonkin aikaa, niitä on löytynyt ihan mukavasti.




Kaksi metallikoria lähti myös mukaan. Toinen saikin jo sisäänsä narukerän ja toinen on uuteen (tulevaan) vessaan. Vessan sisustuksesta ei olekkaan vielä mitään muuta ajatusta, se on pieni, vain pytyn ja lavuaarin mentävä vierasvessa. Mutta jostakinhan se on aloitettava se suunnittelu. Ehkäpä se ajatus lähtee juuri sitten tästä :)
Piupau

lauantai 9. tammikuuta 2010

Seuraava yllätys




Salin lattiat osottautuivat purkuvaiheessa ihan lahoiksi, oli onni ettei kukaan ollut tippunut siittä läpi vuosien saatossa. Vanha tarina kertoi että talossa oli ollut joskus maakellari. Siittä ei kuitenkaan löydetty merkkejä kun sitä usein etsimme, kivijalan raoista taskulampun kanssa tiirailimme.








Mutta jäännös kellarista oli todellakin olemassa, siellä se oli katseilta piilossa hauraan lattianalla. Kammottavana aukkona se meitä ihmetytti. Kuoppaan oli puotettu paljon kaikenlaista jätettä, vanha maapohja ja valtavia kiviä. Koska kuoppa oli syvä sen puhdistaminen ominvoimin oli liian hankalaa. Tilasimme suurtehoimurin paikalle ja kaksi miestä imivät kaiken sen pölisevän maa-aineen söiliöön.





Kellarinseinät oli aikoinaan hienosti luonnokivillä vuorattu. Oli suuri houkutus tehdä paikalle uusi maakellari. Mietimme monia eri vaihtoehtoja. Luukku salin lattiata ei oikein tuntunut mukavalta, pelkäsin myöskin kosteusjuttuja. Ulkokautta ovi olisi tullut kadunpuolelta, eri puolelta taloa kuin sisäänkäynti. Luovuimme romanttisesta kellari-ajatuksesta ehkä hieman haikein mielin.
Aivan pönttöuunin vieressä oli valtava luonnonkivistä kasattu leivinuuninpohja. On mielenkiintoista miettiä millaisia vaiheita talossa on eletty. Laajennuksia on tehty joka suuntaan, useissa hirsisissä väliseinissä on ikkunan paikka. Tämän talon tarkkaa rakennus vuotta ei tiedetä, 1800-luvun puolelle se todennäköisesti kuitenkin sijoittuu. Monia tarinoita varmasti ovat nämä jykevät seinät imeneet itseenä.
Piupau