lauantai 26. joulukuuta 2015

Minun jouluni








Ennen joulua oli viisi vapaata,
kaksi päivää siivottiin,
kaksi juostiin kaupungilla ja
sitten iski tauti.
Yhden päivän nukuin,
paketin lahjoja ja nukuin taas.
Huono olo, kurkku kipeä ja nuhainen nenä,
mutta suurimpana väsymys.

Aatto aamuna heräsin levänneenä,
onnellisena siitä,
että suunnaton uupumuksen painolasti kropasta oli poissa.
Vähän flunssaa,
vähän etovaa oloa mutta hyvä mieli.
Mentiin mummille puurolle,
halattiin siskot ja serkukset.
Niin tärkeää.

Ja sitten oli jo hoppu töihin.
Pieniä tonttuja,
niitä vastasyntyneitä,
suloisia jokainen.

Illalla kun tulin kotiin kymmenen jälkeen,
oli minua odottamassa ihanat rakkaat.
Ome perhe,
se, 
joka ei kehoituksistani huolimatta suostunut lähtemään joulunviettoon pohjoiseen,
 ei ennen kuin äitikin olisi saanut joulunsa.
Ja sisko perheineen,
ja Mummi ja Ukki.

Pitkä pöytä oli katettu,
paikka jokaiselle kahdelletoista ruokailijalle.
Valkoiset liinat oli levitelty pöydille,
katettu kauniisti.
Kynttilöitä oli kaikkialla,
ihan niin kuin olisin toivonut.
Ruuat oli valmistettu, 
tuotu tullessa ja aseteltu kauniisti tarjolle.

Ja me syötiin,
nautittiin ja naurettiin.
Sitten jaettiin lahjat.
Niin monta koskettavaa lahjaa,
sellaista jotka oli selvästi hankittu juuri minulle,
minut tuntien.
Se on tärkeä tieto.
Nuo rakkaat!
Kiitos!

Istuttiin iltaa pitkään, 
oli hyvä olla.

Joulupäivänä syötiin vielä.
Autot käynnistettiin ja lähdettiin eri suuntii.
Minä töihin,
ja muut mummolaan.
Tänäänkin olin töissä aamun.
Kun tulin kotiin oli vastassa tyhjä talo,
jouluinen ja hiljainen.

Toivun.


torstai 10. joulukuuta 2015

Rötjäke on valmis




Se on tummanharmaa,
siinä on pieniä kellertävän-terrahtavia sattumia.
Se on kudottu ylhäältä ala,
isoilla puikoilla, ihan numerolla 6.5.
Lankana Langin Donegal,
se, jonka ostin Kerästä Tampereelta.
Siinä on todella sitä jotain.
Neule on höyhenenkevyt,
mutta niin lämmin, 
ettei sitä saata riisua yltään näinä kylminä päivinä.
Siinä on mukavat löysät hihat 
ja taskut,
joihin voi työntää kätensä ja tanssahdella iloisesti.



Kokeilin pitkästä aikaa BigMonkeyta,
ajattelin saada kuviin nimet ja kehykset ihan nopsakasti,
mutta ei se sitten toiminutkaan,
jumitti koko koneen,
tarvitsin apupoikaa sammuttamaan koneen sen jumin jälkeen.
Harmi,
muuten olisi niin mukava ja ilmainen ohjelma.
Kaksi alinta kuvaa sain valmiiksi.

Se on Petteri,
tuo veikeä miekkonen!

Piupau




maanantai 7. joulukuuta 2015

Odotusta


Joulu

Se tulee sittenkin,
hissukseen ja ryminällä.
En pysy mukana,
päivät eivät odota.

Punaiset päälliset on vaihdettu sohviin,
Nisset aseteltu paikoilleen,
ulos on hankittu kuusi.
Siitä kuusenhakureissusta voisi kirjoittaa pienen kirjan, 
niin hauskaa se oli, 
eikä kommervenkeiltä säästytty.

Valitsin (bauhaussinkuusimetsästä) innoissani niin ison kuusen,
ettei se meinannut mahtua autoon,
ja sitten se ei mahtunut kuusenjalkaan,
mutta nyt se töröttää kartanolla ylväänä
ja ihailtuna,
uudessa,
juurikin hänen jalkaansa rakennetussa jalassa. 

Käyn huiskuttamassa sille ikkunasta aina tämän tästä.
Pihakuusi on parhautta.

Joulukortit me askarreltiin lasten kanssa,
osoitteita etsittiin ja niistä tehtiin hieno lista.
Muutama lahja on hankittu,
mutta muuten on kaikki vielä ihan vaiheessa. 

Pitäisi herätä ja toimeentua.
Olen joulun kokonaan töissä,
itkettää jo valmiiksi.
Kirpaisee ihan jokainen jouluinen sana,
vaikka yritän vakuutella itselleni, 
että pärjään kyllä.
Odotushan on sitä parasta.

Piupau