sunnuntai 26. joulukuuta 2010


JOULU

Pääsi sydämiimme,
viipyi hetken,
lämmitti ja kosketti.


Aattoaamuna tein päätöksen,
 kutsuin siskoni perheen joulua jakamaan,
vatsatautia potevat,
kaiken sen riskin tiedostaen.
Saimme ihanan joulun,
koko perhe koossa.
Prinsessan ilo,
siskon halaus.


Saimme myös perinteisesti
ihanan joulupäivän appilassa.
Joulusauna pihalla,
grillikodassa liekkien loimu.
Yhdessäolon iloa.

Tapaninpäivänä heräsin
ikävään ääneen.
Pikku-M oksensi,
sitten Pienimmäinen
ja vielä illalla Neitokainen.

Isomman siskoni koko
 perhe on kaatunut
ja isäni.

Kaksi appilaa ja kaikki siellä
olleet on todnäk tartutettu :(

Mitä voin sanoa?
Pahoittelen.
Jos pikakelaus toimisi oikeassa elämässä,
poistaisinko päätökseni?

EN
Ovet ovat avoinna rakkaiden tulla,
silloinkin kun on sairas,
ja varsinkin
 JOULUNA!

Huomenna on työpäivä,
aamu näyttää kuinka monta meistä
on kykenevä arkiseen aherrukseen.



torstai 23. joulukuuta 2010

JOULUHALAUS









Levollisin mielin,
hymyillen,
kiitollisena
ja mietteissäni
olen valmis jouluaattoon.

Tekemättä jäivät monet aikeet, pölyt pöllöttävät muurin päällä, kangasläjät lötköttävät vessan nurkassa (jooo,luit oikein, vessan nurkassapa juuri). Pyykkiä on kopassa ja kopan vieressä. Tiskiä pöydällä ja murusia lattialla, mutta se onni on ihan mieletön. Maallinen muuttuu mitättömäksi.  Sytyttelin pihamalle kynttilöitä. Pakkasta 30 astetta. Se jos jokin pysähdyttää, valkoiset kiteet koskettavat, lumoavat.
Lapset kieppuvat kaulassa, kihisevät jännityksestä. Hymyilevät ja ovat niin läsnä.
Kauppareissulla kohtaan ystävän, halaus ja hyvä olo.
Olemassa ovat nuo rakkaat,
olen varma että vielä joskus on aikaa.

Saunassa koko perhe, lauteilla paljaina puheen pulinaa, toiveita ja haaveita.
Yhdessä katettu pöytä, juustoja, keksejä, viikunakomponettia.
Eilen iltasella sitä keittelin.

Siskoni, rakkaani kotona kipeänä.
Sydäntä riipii jännitys,
pääsevätkö tulemaan,
joulua jakamaan.

Uuden Kuun Emilia kirjoitti blogissaan kauniisti erilaisesta joulusta.
Kiitos Emilia koskettavista sanoista.
Minäkin vietin yhden joulun sairaalassa, nuorena tyttönä.
Mitä siitä jäi muistoksi mieleen,
vanhempien syvä huoli, heidän surunsa ja mielipahansa siitä että jouduin olemaan pois kotoa.
Minä olin niin sairas etten jaksanut oikein surra,
en tiedä olinko oikein edes läsnä.
Tiesin että perheeni näki vaivaa vuokseni,
luulenpa että tunsin jopa syyllisyyttä.
Syyllisyyttä siitä että toiset kärsivät vuokseni.
Sain lahjaksi kultaisen kellon,
rakastin sitä kelloa.

Meille joulu on ollut aina perhejuhla,
suurella P:llä.
Siskot, veljet, mummit, kummit
kaikki on halu haalia lähelle.
Kaikkea ei voi saada
mutta mahdollisimman paljon,
senkin uhalla että lyhyt loma menee säntäilyyn paikasta toiseen.

Pysähdyttävät sanat lasten suusta:
Kun ehdottelin josko kuuseen laitettais vain kipsisydämmiä ja oikeat kynttilät...
TEE SELLAINEN TYLSÄ KUUSI SITTEN KUN OLET YKSIN,
me halutaan kaikki mahdolliset koristeet.

Sitten kun olen yksin,
en minä osaa olla yksin,
en ikinä
enkä milloinkaan
ENKÄ VARSINKAAN JOULUNA !

Toivotan mitä parhainta joulua ihan jokaiselle,
onnea ja lämpöä...
mutta vaikka joulu onkin vain kerran vuodessa,
on se silti joka vuosi

ja vaikka yhden joulun skippaa
uusia tulee!

JOULUHALAUS !!




keskiviikko 22. joulukuuta 2010





Ihan aina ei mene ihan hyvin.
Eilen saunaa pestessä
harja kopsahti
ja puinen ilmastointi räppänän suoja halkesi.
Totesin ettei kahta ilman kolmatta,
päivällä rakkaani oli peruuttanut auton tolppaan.

Tänää tuli se kolmas,
telkkari posahti.
Kirjaimellisesti,
hirveä pamaus ja salissa kaikki pimeni.

Mutta eikös ne lopu siihen kolmanteen,
yleensä.


Kuusi on kannettu sisään
ja
todistukset saatu.

Joulu tulla jolkuttelee
ja se on ihanaa.
Paljon jäi tekemättä,
suunnitteluasteelle sulivat
mutta
iloinnut olen,
ehkä enmmän kuin koskaan.

Kaksi yötä,
laskevat lapset,
minulle se on jo täällä!






sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Punaista


Touhua riittää
ja tohinaa.
Piparit on koristeltu,
talokin kasattiin :)
Ja siitä tuli taas niin kaunis!!!


Kukat avaavat nuppujaan,
kynttilät valaisevat
ja luovat tunnelmia aamusta
iltaan.


Jotkut ottavat rennosti,
ihmettelevät mistä moinen vilske.


Blogit ovat pullollaan kaikkea kaunista,
ihania ideoita
innoittavia ajatuksia.

Kiitos niistä teille jokaiselle.
Luen ja iloitsen niistä niin paljon kuin mahdollista.
Kommentointi on jäänyt
minimiin,
niin paljon on ahmittavaa.

Uusille lukijoille tervetuloa
ja kiitos
kunnianosoituksesta.

Kommentoijille
se suurin rutistus
ja KIITOS!



perjantai 17. joulukuuta 2010

Kiitos


Kaunis kiitos
sinulle

Voitin Nostalgiaa ja Patinaa-blogin
arvonnassa
ja sain ihanan lippunauhan,
kauniisti paketoituna
ja ihanalla kortilla
täydennettynä.

Kiitos!!


Taikaa,
nuissa pienissä jutuissa,
lasten luomissa,
niissä ihan tutuissa.

Taikaa,
 lauluissa nuissa,
ilossa, hymyssä
lasten suissa.



Joulun taika on tarttunut tiukkaan,
joulunkukat on kannettu saliin.
Tontun lisääntyvät päivä päivältä
ja ilo...
olemisen onni ja autuus...
kodin rauha
ja kaikki kauneus

Eipä ole oikein sanoja
sitä kaikkea kuvaamaan...

Mutta te tiedätte :)

JOULUNTAIKA!
Se
on täällä!

Nauttikaa!






sunnuntai 12. joulukuuta 2010


Ompelin muutaman tyynyn keittiönsohvalle,
GG-keittiöliinoista.
Hurmaava kuosi!
Pupu-Pitkäkorva odottaa talvivaatteita,
villatakin olen luvannut
paljaita käsivarsia lämmittämään,
ja töppöset tietenkin.


Aitta on koristeltu timanteilla,
puettu joulua varten parhaimpiin.
Uskomaton on se kauneus
jonka lumikiteet saavat aikaan.
Pakkanen paukuttaa
rakennusten nurkkia,
puut kannattelevat oksillaan
valkoista vaippaa.


Pikkujoulut on juhlittu.
Ihana reissu,
ihania ihmisiä,
ruokaa,
juomaa,
laulua ja tanssia.

Reissaaminen on aika rankkaa,
matkalaukkujen raahaamista,
myöhästeleviä koneita,
hälinää
ja kiirettä.



Kodin lämpö on kutsuva.
Pienet tontut ovat vallanneet talomme,
punalakkisia juoksentelee ympäriinsä,
soittavat uruilla huumaavia sointuja,
rummut paukkaavat,
kikatusta,
lämpimiä halauksia.

Kolmas adventti,
mihin katosi se pitkä piinaava odotus.
Ihanaa,
 Joulu on ovella.

Otetaan se vastaan!!


sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Tuiketta


Joulu se senkun lähestyy.
Ihan kohta se on täällä.
Valot lisääntyvät,
tonttuja tupsahtelee,
kuusia piirretään
ja pipareita mutustellaan.


Tunnelma
on rauhallinen.
Kävin ostamassa pikkujouluun
mekkosen,
korunkin
ihan ihanaisen.

Tikkaamisesta tullut rakko
 sormenpäässä on saanut parantua,
olen kutonut palmikkosukkia.
Juonut kahvia
ja kuunnellut lasten ääniä.
Viihtyvät kotona,
tuo pikkuväki.
Kavereita kylässä,
serkkukin tupasahti
iloa jakamaan.



Kynttilävarastot täytetään huomenna,
ikeaan,
sinne me suunnataan.
Tavataan ne kaikki muutkin rohkeat
jotka säntäävät itsenäisyyspäivänä naapuriin :)




keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Ompelua


Tilkkupeitto päätyi keittiön sohvalle,
Siitä tuli muhkea
ja jouluisen värinen.
Kynttilänjalka on uusi kirppislöytö,
äitini sen löysi.
Kiitos Äiti!


Ompelin saliin kapat ja tyynyt.
Ihana kangas on Hemtexin pöytäliinasta.
Sohva sai punaiset päälleen
ja kutsuu syliinsä köllimään.
Kyllä joulu on
POP.



sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Täpinöissä


Kuusi on kannettu sisään,
siis pikkuriikkinen,
tunnelmantuojaksi.


Kynttilöitä on sytytelty ahkeraan,
koristeita jo aseteltu sinne tänne.
Nautittu jouluruuasta,
tavattu rakkaita ihmisiä.
Jouluvalot
on aseteltu hellyydellä,
sisälle ja ulos.


Eteisen komero on saanut viimein vetimet,
kaunokaiset on hankittu
White Houesta.


Olen kutonut,
olen ommellut,
olen tikannut,
olen leiponut,
olen keittänyt riisipuuroa,
olen käynyt lasten kanssa pulkkamäessä,
olen lukenut Heinähattua ja Vilttitossua,
olen pessyt ja föönännyt koiran,
olen iloinnut,
olen huokaillut.


Olen puhunut puhelimessa monen tärkeän ihmisen kanssa,
olen pessyt pyykkiä,
olen tyhjentänyt matkalaukkuja,
olen lämmittänyt leivinuunin,
olen tehnyt kaikkea sitä mistä olen haaveillut,
mitä olen kaivannut
ja mikä on ollut pitkään rästissä

...niin ja sitten vielä...

Vaihdoin ne punaiset päälliset sohviin :)

ONNELLINEN
on oloni nyt!

Tästä on hyvä sukeltaa taas
kiireiseen työviikkoon!

Hyvää 1. Adventtia Sinulle!






torstai 25. marraskuuta 2010

Suunnitellaan


"Alakko nää tänä jouluna taas tekemään niitä tonttuja"
kysyy Matipoi
"pitäis alkaa"
tuumaan.

Viime vuonna niitä tuli tehtyä,
voi miten hauskaa
ja innostavaa.

Nyt on ompelukone huollossa
ja aika...
mihin on kadonnut kaikki se aika
jolloin askarrelaan,
ommellaan,
kudotaan
ja nautitaan tekemisen ilosta?


"Mihin me pannaa kuusi tänä vuonna"
kysyy Matipoi
"En tiedä"
pitää suunnitella.

Vaihdetaanko punaiset päälliset sohviin?
Joka toinen päivä päätän vaihtaa,
mutten jaksa,
ja joka toinen päivä en halua,
tahdon valkoiset.


"joko joulukortti tarvikkeet on ostettu"
No ei,
pitänee suunnitella.

Askartelu on ihanaa,
aikaa on vaan löydyttävä!
Ihan pakko!


Halaan ja rutistan.
Toivotan tuoksuvaa viikonloppua!

Piupau

PS: Kuvan lataus tökkii jälleen :)
Ihan mahtavaa!

tiistai 23. marraskuuta 2010

Pakkanen


Pakkanen on paukutellut helkseleitään oikein kunnolla.
Tai siltä se ainakin tuntuu,
kun ei ole vielä tottunut :)
Poskipäitä nipisteli mukavasti
kun kipsuttelin kauppaan.

Päivän sisällä istuminen
saa kauppareissun kävellen
tuntumaan yleelliseltä.

Joulukoristeet ovat löytäneet
tiensä sisään.
Adventtina aijoin iloita koriste kääröjen availusta,
valojen runsaudesta,
joulun tuoksusta
ja
monista joulun herkuista.

Pari päivää reissussa
menee kuin siivillä.
Sitten on aika
sukeltaa jouluun,
antaa ilon tulla.


torstai 18. marraskuuta 2010

Riemu


Riemu voi syntyä monella tapaa.
voi riemuita kun saa
eteiseen uudet lamput.
Voi riemuita vaikkei ne vielä edes valaise.
Sähkömiehen lapsilla
ei ole valoja :)
Vai miten se meni?
Kauniit ne ovat,
ja juuri niin sopivat kun toivoinkin.


Tänään sain riemuita kotiin paluusta.
Kahden päivän työmatka,
yksinäinen ikäväinen yö.
Kotona lapset odottamassa.
Rakkauden halauksia,
tiukkoja puristuksia.
Yöksi kullan kainaloon.
Parasta ikinä!


Ja voi tuota sirkuskoiran riemua,
ihan rajatonta.
Meinaa tikahtua riemuunsa
kun joku perheenjäsen kotiutuu.
Niin lämmin ja ilahduttava vastaanotto.

Kotona on hyvä olla!