Olen kulkenut sukkasillaan,
pysähtynyt.
Kerännyt tavarataivaan palasia lattioilta,
hätyytellyt villakoiria kuivamopilla,
repinyt alas riippuvia,
ripustanut roikkuvia.
Siirrellyt ja kuljetellut.
Sivoukseksikin sitä kuulen kutsuttavan.
Siistiä vaan ei tunnu tulevan.
Olen kulkenut sukkasillaan,
päässäni ajatuksenmurusia pyörittänyt.
Miksi helppous on niin vaikeaa,
miksi suorakin monimutkaista.
Mikä on tarkoitus
ja mikä on seuraus.
Olen kulkenut sukkasillaan,
ja rutistanut ohikulkevia.
Tulevia ja meneviä.
Ollut kaiken keskellä yksin
ja hetkessä liian läsnä.
Olen kulkenut sukkasillaa,
kun on uudet millä kulkea.
Pitkät ja palmikkoiset,
ihan parhautta.
Loma meni,
teki tehtävänsä.
Oli aikaa kutoa,
oli rauhaa lukea,
oli paljon puhetta
ja autuas hiljaisuus.
Oli metsä missä painella,
portaita jota kiivetä.
Leikkiä,
pelejä,
ja tikkumakkaraa.
Sukatkin siellä valmistui,
ja kransseja,
paljon kransseja :)