Jonkinlainen syyslama on napannut minut.
Mikään ei innosta,
harmittaa ja keljuttaa.
Kotityöt tympäsee ehkä enemmän kuin koskaan,
koko koti tuntuu painavalta taakalta,
huonolta ja kurjalta.
Yritän ja pinnistelen,
päätän olla positiivinen ja
huomaan taas istuvani käsi poskella.
Selaan lehtiä ja etsin kadonnutta inspiraatiota.
Flunssa kitkuttaa päässäni jo toista viikkoa,
ei kaada kunnolla mutta nipistelee ja verottaa.
Olen pakottanut itseni jättämään lenkkeilyn,
jotta yskä ymmärtäisi lähteä.
Portaatkin saa puuskuttamaan,
zumbaan en siis uskalla.
Tänään kuitenkin vietetään syntymäpäivää!
Kakku pitäisi kyhätä,
siivota ja siistiä.
Kevennys: Aamulla kun heräsin tuli tyttönen vastaan keittiössä. Eilen jo sovittiin että tulevat suoraan kotiin koulusta, että siivotaan ennen kuin juhlat alkavat. Kysäisi siinä tyttönen ohi mennen, että riittäähän se että oman huoneensa siivoaa: Ei riitä, sanoin minä. Ja siihen sain niin mahtavan vastauksen että se jotenkin näiden pakkopullaa-siivous-vapaapäivien päätteeksi sai minut hetkeksi kokonaan raiteiltani:
Tosi epäreilua, sie et siivoa koskaan, aina me jouvutaan kaikki tekemään!!
Että tämmöstä!!
