"Harmi kun rakensitte nuin korkean aidan,
nyt me ei voida nähdä mitä teidän pihassa tapahtuu"
-totesi eräs ohikulkija joka pysähtyi jutustelemaan.
Salaisessapuutarhassa kukkii,
tiilimuuriin on istutettu kivikkokasvia,
juuri nyt en muista nimeä,
olen huono niissä.
Poikalapset lähtivät serkkulaan, siis kaksi keskimmäistä.
Pakkasivat reppunsa ja suuntasivat bussiasemalle,
sanoivat tulevansa sitten "jokupäivä".
Kauppapörssi tyhjennettiin armottomasti,
jäljelle jäi vain viidensentin kolikot,
muutama tummunut olemattomankevyt lantti.
Kävin tänään hillassa,
ilma oli suosiollinen ja muutama
oioioi-ihaniamarjoja-paikkakin löytyi.
Saalis oli maukas joskaan ei valtaisa.
Peppulihakset kiittävät kolmen tunnin
rämmintää-hyppyjä-polvennostoja-kyykkyyn-ylös-rämmi-rämmi-urakasta
ja olo on melkein kuin maailmanmestarilla.
Voisin kuvitella ainakin.
Pienimmäinen kietoi kipeän varpaan ympärille ratamonlehden
ja oli voittamaton trampoliinimaalivahti.
Lähti sitten vielä harkkoihin uusia nappiksia testaamaan,
naamalla niin ylpeä ilme että luulisi kenkien olevan polleina saamastaan ihailusta.
Minä olen nauttinut viherpirtelöistä,
melonismoothiesta ja ahomansikoista.
Olen lukenut vähän kirjaakin ja nauttinut päiväkahvit terassilla.
Pyykkikone on ollut osaikaeläkkeellä
ja pyörittänyt tänään vain yhden koneellisen pyykkiä.
Kastelukannu sensijaan on toiminut tärkeissä lannoitakesäkukat-projektissa
ihan ykkösmiehenä.
Jatkan virkkaamista,
kauon tauolla ollut matto alkoi huudella nimeäni eilen
niinkin kovalla äänellä että pakko oli kaivaa retale
paperipussistaan ja antaa sinisen metallikoukun viuhua.
Ehkäpä saan sen sittenkin lattiaan vielä tänä kesänä.
Haluksin, Piupau