maanantai 12. huhtikuuta 2010

Iloittelua

Viikonloppu mennä hurahti taas,
ja mukavaa oli!
Lauantaina kävin kaupungissa kiertelemässä kirppareita.
Koin pakahtumisentunteita ja
suorastaan ahdistusta
käsittämättömässä ihmisten paljoudessa.
Tunsi sydämentykytystä ja
kuplivaa iloa
löytäessäni suloisia patjaraitakankaita.
Illalla sitten ompelin,
leikkasin ja
silitin.
Ompelukone kehräsi.
Kankaiden värit hellivät sisikuntaani.
Ihmeellinen sinisenrakastuskausi minulla!
Matiboy sai päiväpeiton.
Kierrätyskankaista.
Illalla sanoin että pitää vielä tikata,
lapsi huusi EI,
se on hyvä juuri tuollaisena.
???
Lapsi jaksaa hämmästyttää minua,
tiukkoja mielipiteitä asioissa joissa luulisi
kaiken olevan yhdentekevää.
Halaili peittoa,
matusteli,
totesi liian karkeaksi nukkumapeitoksi,
olisi kyllä mielellään sen käyttänyt nukkumiseen.
Mutta sängynpeitoksi parahin.

Aika näyttää tikkaanko,
ehkä jostain ainakin,
muuten ei pysy vanu paikoillaan pesussa.
Hassu lapsi.
Kirpparilta tein löytöjä,
SAA OTTAA-kopasta jälleen.
Mielettömän ihana villapaita,
lampaantuoksuinen,
paksu ja lämpöinen.
Löysin muutakin,
jotain niin ihanaa
 että tunnen syyllisyyttä kun sain sen ilmaiseksi.
Kerron myöhemmin kun saan kuvattu!
Koko perhe on siitä iloinen,
sirkuskoirakin,
mies kyllä pyörittelee silmiään :)
Napin öljyttäminen onnistui,
pidän väristä kovasti.
Tänään ompelen napit paikoilleen.
Väri iloittelua!
Ulkona on ollut synkkää ja sumuista.
Kaipaan niin aurinkoa!
Iloittelin langalla jonka sain eräältä ihanalta ihmiseltä,
kiitokseksi!
Kaipauksen puristus tuntui sisällä kutoessani,
onnellinen kaipaus.
Lanka on Novitan Tico Tico,
puikkoina 2,5 sukkapuikot,
malli ihan oma.
Langat vielä päättelemättä,
voisinpa virkata vaikka kukkasen
kämmenselkää koristamaan.

Onni piilee jokaisessa päivässä,
voit nähdä sen jos oikaiset
otsaryppysi   :)

Piupau

12 kommenttia:

  1. Loistava tuo nappien öljyämis-idea! Todella kaunis väri tuli tuohon valmiiseen nappiin. Ihanan kekseliästä. :)

    Ja voi että mä kadehdin teitä, jotka osaatte tehdä käsitöitä, tuosta vaan ja noin kauniita! <3 Mä olen ihan onneton tapaus käsitöissä... tai ainakin semi-onneton. Kyllä mä virkata osasin vuosien jälkeen, kun vaan uskalsin yrittää. :)

    -Päivi-

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana postaus ja niin mahtavia ostoksia ja hieno peitto!

    VastaaPoista
  3. Siellähän on näppärästi syntynyt tilkkupeitto! Kuinka paljon hyvää mieltä se tuokaan kun kirpputorilla tekee hyvän löydön, joko halvalla taikka joskus jopa ilmaiseksi! Paljon kivempaa kuin käydä kaupasta ostamassa uusi! :)

    VastaaPoista
  4. Ihanan nostalgisenvärinen peitto! Ja sievät kynsikkäät.

    VastaaPoista
  5. Hyviä löytöjä nuo kankaat ja heti ompelit peiton. Sinähän olet ahkera. Napit tulivat kauniiksi, eiväthän tahraa kangasta enää.
    Villapaita näyttää upealta puhumattakaan siitä, mitä ei vielä näytetty. Odotellaan...

    VastaaPoista
  6. Kaikkea kaunista taas... Nappi näyttää hyvältä öljyttynäkin. Kahvitempun voi tehdä vaikka pannussa pitemmin seisoneella tervalla. Lilluttelun jälkeen nappien pitää saada kuivua kunnolla ennen öljyämistä. (Vaikka uunin jälkilämmössä.)

    VastaaPoista
  7. Päivi: Kiitos ihanista sanoistasi. Itsekkin olin ihastunut kun napit onnistuivat. En epäile yhtään ettetkö osaisi, kunhan vaan saat alettua. Varo vaan, se on melko koukuttavaa hommaa tuo kutominenkin :)
    Hanni: Kaunis kiitos! Ihanaa kun jaksoit kommentoida.
    -pm-: Samaa mieltä, kirppari löytö tuntuu kyllä makeammalta kuin kaupasta ostaminen.
    Pikkusisko: Kiitos. Kämmenekkäät ovat kevään ykkös käsineet.
    Ulla-Kristiina: Ilahdutat minua sanoillasi, siitä kiitän. Napit eivät enää tahraa, olen pyöritellyt niitä kankaassa ja paperissa...luulen ainakin niin.
    Ahkeruus tulee puusikissa, kankaat inspiroivat nyt valtavasti.
    Juuli: Kiitos!! Tuo kahvi juttu kuulostaa kyllä varsin ihanalta korvissani. kokeilen varmasti, onneksi nappeja on vielä jäljellä.
    Uuden Kuun Emilia: Läämin halaus ja kaunis kiitos!

    VastaaPoista
  8. Kaunis peitto, ja voin kyllä yhtyä tuohon että välillä ne lapset yllättää kommenteillaan asioista joista itse luulee ettei ne sano juuta tai jaata. :) Ja ihan kiva niin. :)

    Mielenkiinnolla odottelen, jotta mikä se yksi löytö on.....

    VastaaPoista
  9. Laura: Kiitos! Kyllä se varmaan on niin, että hyvä niin. Vaikka se välillä tuntuu että pitääkö se nyt tuollaisesta asiasta olla niin jyrkkänä, poika-lapsi vielä. Lupaan tänään kuvata löytöni...

    VastaaPoista
  10. Ihania löytöjä! Aivan ihanan peiton teit! Napeistakin tuli tosi hienot.

    VastaaPoista
  11. Ihanan onnellista luettavaa. Mukavia löytöjä, yhteisiä hetkiä. Kauniit kämmekkäät. Mulla on vajaa kerä ticoticoa, nyt alkoi houkuttaa ajatus ticotico-kämmekkäistä.... :)

    VastaaPoista