lauantai 8. lokakuuta 2011

Odotan


Pikkuinen villatakki rakkaalle,
nappeja odottelee.


Sirkuskoiran kaveri,
pää tyhjänä,
samaistun.


Elämänvirta on temmannut mukaan.
Tarttunut tiukalla otteella
takamuksesta.
Pyörittää ja riepottelee.
Hukkuttaa hulluun kuohuntaan,
haukon henkeä märällä kalliolla.
Kroolaan seassa kuin paraskin uimari,
väistelen suurimpia kiviä,
kolhiinnun ja jatkan matkaa.

Odotan iltaa ja tyventä,
laineilla lipumisen autuutta.
Kyllä se välillä hellittää,
antaa rauhassa hengittää,
pahinkin elämänvilske.



5 kommenttia:

  1. Juuri samanlaisissa tunnelmissa täällä! Osaat vain pukea sen sanoiksi kauniisti. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Lempeämpiä hetkiä viikonloppuusi♥
    Tuulen riepoteltua saapuu tyven...

    VastaaPoista
  3. NIIIIIIN tuttu tunne!!!
    Toivottavasti viikonloppu tarjoaa edes pienen tyvenen poukaman!

    -A-

    VastaaPoista
  4. Kaunis neule ja niin ihania tilkkutöitä. Ihastelen taitoasi!
    Sanoihisi on niin helppo samaistua kiitos niistä :)
    Kauniita päiviä sinulle ja voi hyvin <3

    VastaaPoista
  5. Anis: kiva kuulla en että en ole ihan yksin tässä pyörityksessä. Yhdessä jatketaan :)
    Tinttarus: eikö se vain olekkin niin, sen kun aina jaksaa muistaa. Välillä tuntuu ettei varpaat kosketa maata, ehkä nyt on sen aika.
    ANU: Kiitos, viikonloppu meni ja oli. Nyt yksi vapaapäivä mikä tarkoittaa tietenkin siivousta :)
    Olen yrittänyt kommentoida blogiisi monta kertaa mutta se ei onnistu. Ihanat valkoiset lattiat :)
    Marie: Kiitos. Hyvää vointia sinullekkin. Se on niin tätä nyt.

    VastaaPoista