keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Olin unohtanut











Olin unohtanut sen tunteen...
kun odottaa niin malttamattomasti,
kun juoksee töistä kotiin sydän ihan oikeasti pamppaillen,
juoksee niin että jalat ei tunnu koskettavan maata,
ajaa autoa hymy huulilla ja tietää että toiset odottaa kotona lähtöä.
Me mentiin mökille!

Olin unohtanut se tunteen kun mökkitie lähestyy,
järvi alkaa näkyä ja innostus ja rauha laskeutuvat samaan aikaan harteille.

Olin unohtanut kaiken se ihanuuden,
asuntovaunun hurinan,
jäällä kävelyn vapauttavan tunteen.
Olin unohtanut kelkkailun riemun,
saunan kauneuden.

Nyt muistan taas miksi sitä aina niin odottaa,
heräsin talviunesta,
 ihmettelen
miten olinkin voinut niin unohtaa.

Piupau

12 kommenttia:

  1. Oi, toivottavasti mekin kohta päästään saareen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvenselkä on niin pitkä, työ niin voimat sieppaavaa että irtiotto on jumalaista. Olemme niin ansainneet sen.

      Poista
  2. Voi miten mukavasti kuvailet tuon tunteen! Møkkirakkautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianna! Sitäpä juuri, mökkirakkautta :)

      Poista
  3. Kirjoituksellasi kiteytit niin hyvin tuon mökkihöperyyden. Ihan juuri tuolta se tuntuu. Ensi pyhänä pääsee taas fiilistelemään, luvattiin huikeita aurinkokelejäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökkihöperyyttä, sitä se todella on. ihan silkkaa hulluutta näin talviaikaan. kylmää ja pimeää mutta niin uskomattoman voimaannuttavaa.

      Poista
  4. Ihania kuvia! Niistäkin näkee, että paikka on tärkeä ja kaivattu. Ja kyllä talvisaunassa onkin aivan oma tunnelmansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villakissa. Talvisauna on varsin huippu, kun kunnolla jäähyttelee ulkona välillä jaksaa saunoa vaikka seitsemän tuntia :)

      Poista