lauantai 26. lokakuuta 2013

Kohtaamisia kätilönä


Lakastuneet lehdet katukäytävällä,
vihmova tuuli.

Istut hiljaa,
 lasittunut katse.
Sylissäsi jotain niin lämmintä ja haurasta.

Sinun elämäsi jäljet viiltoina ranteissasi,
tuskasi syvällä sinussa,
pelko päässäsi puristavana,
tulevaisuus tyhjänä tauluna.

Istut hiljaa ja katsot lastasi,
sitä, joka sinut yllätti,
kertoi tarinasi tavalla uudella.

Tuo lapsi tuli ihollesi kutsumatta,
yllätti imullansa rikkovalla,
hurmasi hauraudellaan,
sai kyyneleet virtaamaan,
särki kovimmankin kuoren.

Ei minulla sinulle vastausta ole,
päätös on sinun.
Pidän kädestä ja hymyilen,
toivon kaikkea hyvää koko sydämestäni.
Teille molemmille.

Viivyn tässä vielä hetken.

Piupau

15 kommenttia:

  1. Miten riipaisevasti kuvattu hetki... Tiedätkö, itse olin hieman samanlaisissa tunnelmissa kuluneella viikolla. Olin synnytyksessä mukana tukihenkilönä nuorelle tytölle, jolle raskaus oli yllätys loppumetreille asti. Tyttö oli päättänyt antaa vauvansa adoptoitavaksi. Sain seurata miten kätilöt kietoivat vastasyntyneen peiton sisään ja kantoivat pois. Mitään vastaavaa en ole aiemmin kokenut. Myöhemmin kävimme tytön kanssa yhdessä katsomassa vauvaa. Yritin nähdä hänen kasvoillaan epävarmuutta tai edes pienen palan tuskaa menettämisestä. Näin vain helpotusta. Silloin kai kaikki on niin kuin pitääkin tuollaisessa tilanteessa. Vauva saa varmasti hyvän kodin rakastavien vanhempien luota. Ei kai tässä pitäisi olla mitään surullista. Mutta kun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin moninainen on ihmisen elo. Monta päätöstä joista ei koskaan voi tietää tuleeko katumus! Niin kuin elämässä yleensä! Ne on niitä mieleenpainuvia hetkiä. Olit isossa mukana, tukena ja turvana!

      Poista
  2. Kosketti jotakin syvimmän sielunsopukan herkintä paikkaa, värähdytti, pysähdytti.
    Siunausta pikkuisen ja tuon isomman elämän ylle. Oikeiden ratkaisuiden löytymisen toivonpilkahdusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista viestistä! Sitä me toivomme yhdessä.

      Poista
  3. Sangen kaunista ja koskettavaa..<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon suuria tunteita, hyviä ja huonoja mutta kaikki oikeita!

      Poista
  4. Pitää mennä pois äkkiä sun sivuilta ennen kuin parahtaa itkuun. On aivan liian vähän aikaa synnytyksestä :´( :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä saa itkeäkin! Hormoonihuuruiasa varsinkin. Kyllä täälläkin päässä vieritetään kyyneleitä!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kyllä ne tilanteet usein sanattomaksi vetää. Onneksi sanoja ei usein tarvitakaan, riittää kun on suuret korvat ja aikaa. Aikaa meillä ei usein kyllä ole tarpeeksi, se on väärin.

      Poista