perjantai 13. kesäkuuta 2014

Perjantai



 Olen...
mitä kaikkea olenkaan tehnyt näinä päivinä?

Lentävät kuin siivillä,
nämä päivät.
Alkavat aamulla varhain ja hiipivät iltaan niin nopeasti,
 etten huomaa.

Käristin vatsanahkani punaiseksi, 
sinä yhtenä päivänä,
kun lämpö helli meitä.
Muutaman hetken olin rauhassa ihan itseni kanssa.
Revin kasvavaa heinää seinustoilta ja kukkapenkin reunalta.
Kastelin, lannoitin ja huomasin hyttysten tulleen.

Retkeiltiin pienten kanssa siskon vaunulle.
Leirintäalueella oli mieletön fiilis ja paljon mukavaa tekemistä lapsille. 
Tutkittiin pururatoja ja leikkikenttiä.
Murkut pyörittelivät silmiään niille puisille puolapuille
 ja muille jumppavehkeille siellä pururadan varrella.
Aika oli valitettavasti saanut vehkeet rempalleen, 
mutta minusta niissä eli mieletön energia.
Paljon parempi kuin rautaisissa punteissa,
 joita tämä päivä viljelee.
Paistettiin makkaraa ja tiskattiin pesukooleissa.
Oltiin vaan.
Ihan parasta!

Tänään silitin läjän keittiöpyyhkeitä jotka pilasin.
Itken ja nauran.
Joskus kannattaisi perehtyä asiaan paremmin,
ennen kuin säntää keittämään kankaita, 
niin kuin perunoita.
Eikä se tapahtunut edes tänään,
13. päivänä ja perjantaina.
En siis voi syyttää kuin itseäni.



Piupau

2 kommenttia:

  1. Aika kuluu nopeasti kun on kivaa.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla! Ja hyvä kai se niin on, tylsää olisi jos elämä maleksisi eteenpäin ja päivät tuntuisivat loputtomilta.

      Poista