sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Haaste


Sain Mariannalta haasteen. Kiitos!

Kun aloin kirjoittaa vastauksia, hyvin pian huomasin taas, että olen niin huono näissä. En osaa tehdä listoja, en kykene laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Vastasin kuitenkin, omalla tavallani.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

Haastaja antaa sinulle viisi aihetta. 
Sinun tulee vastata top5 -listasi jokaiseen aiheeseen (jos kykenet).
Haastetun tulee sitten keksiä uudet viisi aihetta ja haastaa mukaan uudet viisi blogia.

1. Eniten ihailemasi henkilöt?
2. Maat, jotka kiehtovat sinua ja miksi?
3. Rakkaimmat esineet kotonasi ja niiden tarina?
4. Parhaimmat kesämuistot?
5. Mikä saa sinut surulliseksi?

Ihailen ihmistä, joka tekee työtään rakkaudella ja suurella antaumuksella. Ihailen ystävää, jonka viisaus ja elämisen taito on omaani suurempi. Ihailen äitiä, joka kannattelee lapsiaan vaikeuksista voittoon, hymyilee. Ihailen lasta, joka innostuu hetkessä, tarttuu toimeen ja sen posket hehkuvat ja silmissä tuikkii sata tähteä. 

En ole käynyt monessakaan maassa, eikä minulla ole tähän valmista vastausta. Haaveilen lomasta ensi syksylle, mutta en tiedä mikä kiehtoisi eniten. Tahtoisin lämpimään, pitkille hiekkarannoille nauttimaan hyvästä ruuasta. Tahtoisin vanhoihin kaupunkeihin, kauniisiin kortteleihin ja tunnelmiin. Tahtoisin käsityöläisten koteihin, pieniin puoteihin ja kuijille joissa on kojuja. Mistä ne löydän, sitä en tiedä. Taisin nukkua maantiedon tunneilla.

Rakkaimmat esineet, luulin että tämä olisi ihan helppo. Rakastan kaikkia kippoja ja kuppejani. Rakastan koruja, joita olen saanut mieheltäni. Rakastan lahjoja vuosien varrelta. Rakasatan kukkapeittoja, räsymattoja ja villahuopia. Lasten tekemiä pieniä juttuja rakastan. 
Rakkaisiin esineisiin liittyy antamisen ilo, saamisen onnellisuuus, löytämisen riemu ja muistot mummoloista.

Parhaimmat kesämuistot lapsuudesta liittyvät myöskin mummoloihin. Kesät oli lämpimiä ja serkkuja oli paljon. Me leikittiin sammakoilla ja juostiin paljasjaloin nurmikolla. Hauskimmat reissut ikinä, me tehtiin seta silloin vielä saanutkaan. Kesämuistoihin liittyy myös voimakkaasti ranta ja mökki, ystävät ja lapsetta silloin vielä saanutkaan. Kesämuistoihin liittyy myös voimakkaasti ranta ja mökki, ystävät ja lapset.


Työssäni tulen usein surulliseksi. Vaikka työpaikkani on enimmäkseen onnea tulvillaan, monet pienet asiat saavat mielen surulliseksi. Se, että viattoman vastasyntyneen etu ei mene aina vanhemman halujen edelle. Päivä päivältä siirrymme kohti itsekkäämpää vanhemmuutta. Lapsen syntymä ei saa vaikeuttaa omaa olemista. Uni ei saa häiriytyä, kipua ei haluta tuntea. Mieleterveysongelmat ja piittaamattomuus vauvaperheissä saa sydämen väpättämään huolesta ja oma kykenemättömyys korjata tilanteita on musertava. Jatkuva kiire ja riittämättömyyden tunne on läsnä lähes jokaisessa työpäivässä. Onneksi vastaparina on se kaikista kaunein, vastasyntynyt äitinsä tai isänsä iholla täynnä tyytyväisyyttä. 




Piupau

12 kommenttia:

  1. Tällä kertaa ainakin juuri tuo omatapa on oikea... hienot vastaukset!

    VastaaPoista
  2. Hienot vastaukset ja varsinkin tuo viimeinen kohta sai miettimään. Varmasti vaikeaa ja surullista monet kerrat. Hyvää alkavaa viikkoa :)

    VastaaPoista
  3. Kauniita ja syviä vastauksia. Nämä kiertävät haasteet ovat kyllä siitä mukavia, että pääsee paremmin tutustumaan ihmiseen joka blogissa häärii. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Näitä on kyllä kiva lukea kun muuta kirjoittelevat, vastaaminen on kyllä vaikeaa. Monista asioista pitäisi kirjoittaa kirja, jotta saisi sanottua mitä tarkoittaa.

      Poista
  4. Vastasit niin kauniisti ensimmäiseen kysymykseen!
    Viimeinen teki vähän surulliseksi. Olen miettinyt aika usein tämän päivän vanhemmuutta. En yleistä!
    Tajusin eka kerran maailman muuttuneen, kun kuulin erotapauksesta, jossa kumpainenkaan vanhempi ei halunnut lapsia.
    Voisiko yhteiskunta tehdä jotain, itsekkyyttähän se ei pysty poistamaan!
    Luen rivien välistä että teet työtäsi sydämelläsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollaiset tapaukset tuntuvat vaan niin kamalilta, ettei sitä millään voi uskoa. Tai kun joku vasta synnyttänyt äiti jättää vauvansa sairaalaan sinivalohoitoon ja lähtee itse kotiin, koska koti-ikävä on niin suuri, koska haluaa nukkua paremmin, koska ei jaksa enää olla sairaalassa. Onneksi se on kuitenkin harvinaista.
      Kiitos viestistä!

      Poista