maanantai 10. syyskuuta 2012

Täällä tuoksuu tilli


Kirpputorilta ihanat puuhelmet,
rakkautta.
Makkarin uusi ilme alkaa hahmottua.
Vanhat lattialla makaavat verhot sitaisin solmulle,
olkoon siinä nyt kunnes löydän paremmat.
Pitsipeito saa jäädä keltaiseksi ainakin hetkeksi 
ja pitsiverhot työnsin kaappiin odottamaan uutta kesää.


Tillin tuoksu on täyttänyt salin.
Hain kasvimaalla kukkasia sisään pakkasta pakoon,
nappasin mukaan muutamia tillinkukintoja,
Kauniita ovat ja tuoksukin on kiehtova.

Viikonloppu meni enimmäkseen työn merkeissä
mutta iltaisin oli aikaa käpertyä villapeitteiden alle,
sytyttää kynttilät,
lämmittä vähän uuneja ja
puhua.

Puhuttavaa on niin paljon,
kunpa vaan aina osaisi löytää oikeat sanat,
sanat joilla selittää ihmisten käytöstä,
sitä ettei ihminen aina ole läpeensä paha vaikka toimiikin hullusti,
sitä että kaikilla ei ole kortteja jolla pelata,
sitä että hormonit tekevät temppuja,
sitä että kivat lapset muuttuu kusipäiksi
ja sitä että niille kusipäillekin  voi antaa anteeksi,
 kun ne vaan ei osaa käyttäytyä,
eikä niiltä osata vaatia,
tai ei jakseta.



2 kommenttia:

  1. Niin totta, niin totta...
    Puhua pitäis kyllä enemmän (meillä jäänyt raxan jalkoihin...), enne kun on liian myöhäistä ja "kattila räjähtää".
    Kaunis tuo tillinkukka muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, puhumiseen pitäisi olla enemmän aikaa. Meillä puhua haluaa isommat lapset, murrosiän metkuista ja ystävyyssuhteista riittääkin asiaa.

      Poista