Sitä on nyt sitten enemmän kuin koskaan,
luulisin.
Tai ainakin enemmän kuin sinä aikana
kun me ollaan tätä taloa asuttu.
Se on kaunista,
puhdasta,
pumpulinpehmeää,
vielä hetken.
Viikonloppuna sain viimein ostettua ontelokudetta
virkattua mattoa varten.
Olen niin innoissani.
Pitkästä aikaa ihan innoissani.
Harmillista vaan että käsi,
jossa muutenkin ilkeää vaivaa,
tuntuu kovasti kipeytyvän virkkaamisesta.
Ja harmillista sekin että koko viikko on töitä,
kolme iltavuoroa heti alkuun,
ei siis luvassa paljoakaan aikaa innostuksessan pyöriskelyyn.
Pojista keskimmäiselle ostimme eilen parvisängyn,
tuossa se vielä odottaa kokoamista.
Lapsen ilo loistaa silmistä.
Iloa alkavaan viikkoon!!