Olin unohtanut sen tunteen...
kun odottaa niin malttamattomasti,
kun juoksee töistä kotiin sydän ihan oikeasti pamppaillen,
juoksee niin että jalat ei tunnu koskettavan maata,
ajaa autoa hymy huulilla ja tietää että toiset odottaa kotona lähtöä.
Me mentiin mökille!
Olin unohtanut se tunteen kun mökkitie lähestyy,
järvi alkaa näkyä ja innostus ja rauha laskeutuvat samaan aikaan harteille.
Olin unohtanut kaiken se ihanuuden,
asuntovaunun hurinan,
jäällä kävelyn vapauttavan tunteen.
Olin unohtanut kelkkailun riemun,
saunan kauneuden.
Nyt muistan taas miksi sitä aina niin odottaa,
heräsin talviunesta,
ihmettelen
miten olinkin voinut niin unohtaa.
Piupau