lauantai 26. joulukuuta 2015

Minun jouluni








Ennen joulua oli viisi vapaata,
kaksi päivää siivottiin,
kaksi juostiin kaupungilla ja
sitten iski tauti.
Yhden päivän nukuin,
paketin lahjoja ja nukuin taas.
Huono olo, kurkku kipeä ja nuhainen nenä,
mutta suurimpana väsymys.

Aatto aamuna heräsin levänneenä,
onnellisena siitä,
että suunnaton uupumuksen painolasti kropasta oli poissa.
Vähän flunssaa,
vähän etovaa oloa mutta hyvä mieli.
Mentiin mummille puurolle,
halattiin siskot ja serkukset.
Niin tärkeää.

Ja sitten oli jo hoppu töihin.
Pieniä tonttuja,
niitä vastasyntyneitä,
suloisia jokainen.

Illalla kun tulin kotiin kymmenen jälkeen,
oli minua odottamassa ihanat rakkaat.
Ome perhe,
se, 
joka ei kehoituksistani huolimatta suostunut lähtemään joulunviettoon pohjoiseen,
 ei ennen kuin äitikin olisi saanut joulunsa.
Ja sisko perheineen,
ja Mummi ja Ukki.

Pitkä pöytä oli katettu,
paikka jokaiselle kahdelletoista ruokailijalle.
Valkoiset liinat oli levitelty pöydille,
katettu kauniisti.
Kynttilöitä oli kaikkialla,
ihan niin kuin olisin toivonut.
Ruuat oli valmistettu, 
tuotu tullessa ja aseteltu kauniisti tarjolle.

Ja me syötiin,
nautittiin ja naurettiin.
Sitten jaettiin lahjat.
Niin monta koskettavaa lahjaa,
sellaista jotka oli selvästi hankittu juuri minulle,
minut tuntien.
Se on tärkeä tieto.
Nuo rakkaat!
Kiitos!

Istuttiin iltaa pitkään, 
oli hyvä olla.

Joulupäivänä syötiin vielä.
Autot käynnistettiin ja lähdettiin eri suuntii.
Minä töihin,
ja muut mummolaan.
Tänäänkin olin töissä aamun.
Kun tulin kotiin oli vastassa tyhjä talo,
jouluinen ja hiljainen.

Toivun.


torstai 10. joulukuuta 2015

Rötjäke on valmis




Se on tummanharmaa,
siinä on pieniä kellertävän-terrahtavia sattumia.
Se on kudottu ylhäältä ala,
isoilla puikoilla, ihan numerolla 6.5.
Lankana Langin Donegal,
se, jonka ostin Kerästä Tampereelta.
Siinä on todella sitä jotain.
Neule on höyhenenkevyt,
mutta niin lämmin, 
ettei sitä saata riisua yltään näinä kylminä päivinä.
Siinä on mukavat löysät hihat 
ja taskut,
joihin voi työntää kätensä ja tanssahdella iloisesti.



Kokeilin pitkästä aikaa BigMonkeyta,
ajattelin saada kuviin nimet ja kehykset ihan nopsakasti,
mutta ei se sitten toiminutkaan,
jumitti koko koneen,
tarvitsin apupoikaa sammuttamaan koneen sen jumin jälkeen.
Harmi,
muuten olisi niin mukava ja ilmainen ohjelma.
Kaksi alinta kuvaa sain valmiiksi.

Se on Petteri,
tuo veikeä miekkonen!

Piupau




maanantai 7. joulukuuta 2015

Odotusta


Joulu

Se tulee sittenkin,
hissukseen ja ryminällä.
En pysy mukana,
päivät eivät odota.

Punaiset päälliset on vaihdettu sohviin,
Nisset aseteltu paikoilleen,
ulos on hankittu kuusi.
Siitä kuusenhakureissusta voisi kirjoittaa pienen kirjan, 
niin hauskaa se oli, 
eikä kommervenkeiltä säästytty.

Valitsin (bauhaussinkuusimetsästä) innoissani niin ison kuusen,
ettei se meinannut mahtua autoon,
ja sitten se ei mahtunut kuusenjalkaan,
mutta nyt se töröttää kartanolla ylväänä
ja ihailtuna,
uudessa,
juurikin hänen jalkaansa rakennetussa jalassa. 

Käyn huiskuttamassa sille ikkunasta aina tämän tästä.
Pihakuusi on parhautta.

Joulukortit me askarreltiin lasten kanssa,
osoitteita etsittiin ja niistä tehtiin hieno lista.
Muutama lahja on hankittu,
mutta muuten on kaikki vielä ihan vaiheessa. 

Pitäisi herätä ja toimeentua.
Olen joulun kokonaan töissä,
itkettää jo valmiiksi.
Kirpaisee ihan jokainen jouluinen sana,
vaikka yritän vakuutella itselleni, 
että pärjään kyllä.
Odotushan on sitä parasta.

Piupau



tiistai 24. marraskuuta 2015

Lasi maitoa




Arabian kaunis maitokannu löytyi kirppikseltä,
olin katsellut sitä jo aiemmin
ja ihaillut kovin,
mutta vasta kun sain sen puoleen hintaan,
tiesin varmasti tarvitsevani uuden maitokannun.
Sen muotokieli on koruttoman kaunis.
Se on ehyt ja täydellinen.
Pysyy siinä vesikin,
vesikannulle on ehkä enemmän käyttöä.

Mietin keittiön tasojen uusimista?
Tahtoisin valkoiset, tai vaaleat ainakin,
mutta mikä kestää katseen lisäksi lasten kokkaukset,
huolimattoman kokin ja tomattikastikkeet?
Tahtoisin vahatut ja kauniit,
mutta kuitenkin kestävät ja pestävät?
Onko sellaisia?

Piupau



torstai 19. marraskuuta 2015

Tänään


Tänään on pimeää,
kolme astetta pakkasta.
Tänään olen hiukan liian väsynyt lähtemään töihin, 
vaikka nukuin hyvin ja lepäsin vielä lisäksi.
Viimeinen yö,
ennen viikonloppu vapaata.
Sen jaksaa kyllä.

Lauantaina mennään teatteriin,
se on mukavaa.
Ja istutaan ensin varmasti pallohallissa,
katsotaan kun pienet pojat pelaa jalkapalloa suurella innolla. 
Tehdään hyvää ruokaa ja mietitään, 
joko joulusta on syytä innostua.
Ensimmäiset suklaat ostin jo.

Piupau

lauantai 14. marraskuuta 2015

Lauantaita


Lumi kävi maassa ja sulasi sitten pois. Rapa roiskuu jälleen.
Auto on niin likainen, ettei väriä tunnista.
Kylmää ja märkää.
Mutta vain ulkona.

Käytiin tytön kanssa saunassa,
se nauraa nyt sohvalla,
putoushahmot panevat parastaan.
Isommat pojat menivät saunaan.
Pienin on iskän kanssa seinäjoella pelaamassa.

Me aijotaan nautiskella juustoja,
sytytetään kynttilät ja katetaan kauniisti.
Karjalanpiirakat jo paistettiin.

Käytin tietokonetta tänään lääkärissä,
osaaminen tällä alalla kun on itsellä lähellä nollaa.
Surkeuden surkeus kun haluaisi,
mutta ei ymmärrä.
Onneksi on sellaisia poikia, jotka työkseen korjavat sen, 
minkä toiset tyhmyyttään jumiuttavat. 
Onneksi vika oli helposti korjattavissa,
kone oli syönyt niin paljon kuvia,
ja oli siis sellaisessa ähkyssä, 
ettei mikään enää päässyt pyörimän.
Ahmatti.

Ihanaa lauantai-iltaa!

Piupau

perjantai 6. marraskuuta 2015

Pipo pienimmälle



Pipo
Malli sattumavarainen,
resori ja aina oikeaa,
nurinpäin käännettynä.
Lanka: Rowan, felted tweed
merinovillaa ja alpakkaa.


Se, joka pipon sai oli onnellinen.
Miten jaksaakin aina olla niin hyvillään pienestä,
hymyssä koko poika.
Tupsu keikkuen kulkee kouluun, 
reppu selässä ja huulilla se samainen hymy.

Tänään se menee syytempaukseen,
sinne,
minne jokainen on vuorollaan mennyt.
Siellä ne jonottavat koulun oven takana tunnin,
riemuitsevat kaksi,
ja kotiutuvat sitten illan hämärässä hikipäissään.
Saavat ilmaista mehua, joka maistuu paremmalle kuin koskaan,
käyvät kammokujassa ja ostavat herkun tai kaksi.

Olin vapaalla tänään,
kulutin aikani hyvin.

Tihkusade ja hyytävä viima saa marraskuun tuntumaan syyskuulta.
Auton ikkunan takaa on näkyvyys nolla.
Ostin isänpäivälahjan jos toisenkin.
Syötiin hyvin.
Vein kirput torille.
Nyt on aika sytyttää kynttilät ja juoda kuppi teetä.
Tytön radiosta kuuluu jumputusta josta en pidä,
taidan ottaa käsityön ja paeta omaan kammariin.
Isäihminen meni metsälle,
pojat kuka minnekin.

Pala suklaata parantaa varmasti hiipivän pääkivun, 
niin ainakin uskon.

Piupau

tiistai 3. marraskuuta 2015

Dotted Rays by Stephen West





Siinä se nyt on.
Suunnittelija: Stephen West
Lanka: Handun käsin värjättyä merinovillaa
Ostettu: Kerästä tampereelta
Puikko 4.5 
Ohje ostettu Ravelrysta
ja suomennettu yhdessä siskon kanssa.
Ai että oli mukavaa.

Luulin, 
että lanka loppui kesken,
päättelin sen silti,
ja kastelin,
ja pingotin.
Ja totta tosiaan.

Siitä tuli hyvä!

Ensimmäinen sukellukseni huivien ihmeelliseen maailmaan.
Voin vakuuttaa, että ei viimeinen,
kylläpä koukutti.
Ai jai jai.

Piupau


maanantai 2. marraskuuta 2015

Puikoissa






Lomasta tuntuu olevan ikuisuus.
Viikko siitä on,
yksi työntäyteinen viikko.

Olen kaivannut kudelmia, lankoja ja pieniä projekteja.
Tänään on vapaata.
Pyykkikone antaa taustalla tahtia,
lasken silmukoita vanhasta rakkaasta,
siitä pellavaisesta, 
joka kesällä oli parhautta.

Opettelen kirjaamaan projekteja ylös,
ettei aina tarvitsisi laskea uudelleen,
keksiä pyörää,
joka on jo keksitty.

Palelee,
merinovilla haarteilla lämmittää mukavasti, 
ja tee.
Sukat on puuvillaa, puuvillastretsiä.
Mukavat.

Sain Sirpalta haaseet.
Kiitos  haasteesta ja kauniista sanoista Sirpa!
Olen varsin otettu ja ihmeissäni.
Kolme mukavaa blogia,
en mitenkään osaa valita vain kolmea,
yritin kyllä.

Sirpan blogissa kuvat ovat ihan parhaita,
niin kauniita,
 että jokaisella kerralla sormi nousee koskettamaan kuvaa,
ja vasta kun se osuu kylmään näyttöön, 
ymmärtää, ettei se ollutkaan ihan siinä.
Niin se on.

Piupau

maanantai 19. lokakuuta 2015

Lankaa ja Arabiaa







Siinäpä ne!
Tärkeimmät.

Lankaa voi pyörittää kädessään vaikka kuinka kauan,
kunhan siinä on se,
 jokin.

Tuo keltainen on se karkki, valitsin sen ainoastaan värin perusteella,
ja sen,
että se on merinovillaa.
Niin kaunista.
Siitä tulee huivi.
Enempää ei tarina vielä kerro.
Keltaisen ostiin siis Kerästä,
silloin kun siellä kävin.

Ja harmaa Donegal,
siinä on luonnetta.
Siitä tulee se vötjäke,
tai joku muu sellainen.

Ja Arabiat.
Nuo vanhat ja,
en oikein osaa sanoa mikä niissä on se juttu. 
Johonkin kuppiin kun tarttuu, se kai vaan jotenkin liimautuu sieluun, 
tai kun vaan näkee kupista pilkahduksen, alkaa sydän tykyttää.
Arabian astioita on olemassa paljon, monetkaan eivät puhuttele, vanhatkaan.
Mutta sitten on ne eräät, jotka pyrkivät päästä mukaan, eikä niitä vaan voi jättää.
Eikä niitä oikein voi kaappiinkaan panna. Siinä ne ovat arvokkaina pöydänpäässä,
niitä on hyvä katsoa. 
Kahvikuppeja kerään ensikesän juhlia varten,
eriparisia.
Ja pikkulautaset saavat toimittaa kynttilänalustan virkaa,
ovat siis ihailtavissa,
aamusta iltaan. 

Piupau


lauantai 17. lokakuuta 2015

Kerässä












Porkkanat!

Joka ikinen vuosi niitä saa nauraa.
Minun porkkanamaassa asustaa ihan varmasti jotain taikatyyppejä,
jotka panee hyrskynmyrskyn 
ja saa porkkanat muovautumaan mitä erilaisempiin muotoihin. 
Hyviä ne on silti.

Tämä viikkoa oli huikea.
Oltiin Tampereella.
Pienimmäinen potki palloa kolme päivää astetta kovemmassa tiimissä,
ja me dinosaurukset oltiin niin lomalla.
Kylpylähotellissa hemmoteltiin itseämme ja toisiamme,
ja nautiittiin Tampereen kauneudesta.
Tehtiin pitkiä kävelylenkkejä, 
pistäydyttiin suloistakin suloisimmissa puodeissa ja kahviloissa.
Syötiin hyvin.

Ja minä kävin KERÄSSÄ.
Sanaton.
Sitä minä olen
ja niin onnellinen.
Ostin repullisen lankaa,
ja tallensin sisäiselle muistikortilleni 
ihan jokaisen lankakerän tuoksun ja tekstuurin.
Kamera jäi kotiin.

Lapset laulaa,
ja nauraa.
Minä kudon, liian monta työtä on kesken,
ja kun ne vielä jokainen kutsuu on oleminen vaikeaa.

Toivoisin,
 että osaisin kutoa englanniksi,
löysin ohjeen ihanaan huiviin.
Lanka minulla nyt on,
ihan ehdottomasti kaunein.
Kuvaan se teille,
 kun valo taas tulee.

Piupau



lauantai 10. lokakuuta 2015

Aikainen aamu




Heräsin varhain.
Ulkona vielä pimeää,
keittiössä tuoksui kahvi.
Metsämies oli poistunut eväineen.

Keitin teetä,
sain seuraksi pienimmäisen,
sen silmissä oli unta,
mutta se hymyili.
Äiti oli kotona.

Laitoin viime talvena neulotun angoraneuleen painumaan,
toivon siitä mukavaa lämmikettä kotoiluun.

Käperryttiin sohvan nurkkaan peittojen alle,
tarjottimella syötävää ja sitä teetä.
Kutimet ihan käden ulottuvilla.

Tänään aijon ostaa uudet langat.
Tarvitsen ison vötjäkkeen,
lämpimän ja pitkän.
Tiedättehän.

Piupau



tiistai 6. lokakuuta 2015

Syksy












Nämä päivät, 
joihin mahtuu paljon väriä,
kylmiä tuulia,
sadetta ja kynttilöitä,
ovat kiitäneet ohi hämmästyttävää vauhtia.
Jokaisena päivänä,
kun näppäilee päivämäärää tietokoneen näppiksellä,
huokaisee tyrmistyneenä,
epäuskoisena.
Kuinka se voi olla jo. 
On lokakuu.

Tänään kuivatin ja säilöin viimeisiä yrttejä lasipukkeihin.
Opetin kantapään tekoa ystävälle.
Juotiin kupposet hyvää teetä ja 
syötiin kanelipullat hymyssä suin. 
Kauppareissu hoitui mukavasti, 
kun seurana oli pojista keskimmäinen.
Tehtiin ruokaa yhdessä.

Päätä paleli lenkillä, 
vaikka päässä oli trikoinen pipo.
Toppatakkeja kaiveltiin aitan uumenista.
Nurmikko pysyi koko päivän kuurassa.
Vielä kolme tiukkaa työpäivää,
sitten on viikonloppu vapaata.
Saan vieraaksi sen,
jota eniten toivon juuri nyt.
Mennään käsityömessuille ja
 puhutaan puhtaaksi puoli maailmaa.

Piupau