VILLASUKKAFIILIS

Viikonloppu oli mahtava!

Lauantaina töistä tullessani meillä tuoksui pulla.

Iloinen hyörinä kävi keittössä,

koko koti oli täynnä lämpöä ja hyvää mieltä.

Lauantai-iltaa viettämässä oli melkoinen poppoo,

kolme naista

ja seitsemän lasta.

Oli pullaa,

oli pizzaa,

saunassa paranneettiin koko maailma,

lasi viiniä,

 kuistin ihana viileys.

Pimeä ilta,

kynttilät,

sänkyjä siellä ja täällä.

VILLASUKKAFIILIS !!

Ihan paras!

Nyt jaksaa lähteä yöksi töihin!

jotain vanhaa

Äitini oli säilyttänyt vanhan päiväpeittoni.

Siihen aikaan kun kotona vielä asustelin

oli vaalea lila suurta huutoa.

Nyt lilan eri sävyt viehättävät jälleen.

Laitoin liila-taustaisen pitsipeiton

 keittiön sohvaa koristamaan.

Tyynyiksi vanhoja tyynynpäälisiä

ja pöydälle sen kirpparilta löytämäni lakanan.

Valkoiset tabletit löytyi eilisellä kirppisreissulta,

helpottavat hieman lakanan puhtaanapitoa.

Greengatellakin näyttää olevan mukavia

 liloja juttuja talven mallistossa.

Muutama uusi tyyny voisi

 piristää ilmettä kummasti.

Työt kutsuu jälleen,

mentävä on.

Meni tuo pienempi M:kin  täyttämään

kymmenen vuotta,

ei siis voi jäädä kotiin sairasta lasta hoitamaan.

ILOA ALKAVAAN VIIKONLOPPUUN!!

Olen niin huono

Olen niin huono.

Siis suorastaan surkea.

Ihan mahdonton

ja kehityskyvytön.

Siis olemaan yksin.

Olen kuin kipeä kissa.

Kierrän hiljaista taloa.

Mietin mahdollisuuksia.

Päätin juhlistaa vapaata perjantai-iltaa

 jollakin ihanalla ruualla,

vain minua varten.

Otin pyörän ja päädyin kauppaan.

Pyörin kaupassa ristiin rastiin.

Pelkäsin jo,

että lihapataa maistattamassa ollut miekkonen

 tekee minusta ilmoituksen sosiaalihuoltoon,

 auttamattomasti eksyksissä.

Ja kun viimein tulin kotiin,

ette oikeasti voi arvata mitä kassissani oli.

Niin, ette voi!

MAKSALAATIKKOA!!

Ja niin minä sitten söin yksi hiljaisuudessa

 mikrossa lämmitettyä maksalaatikkoa

enkä oikein tiennyt pitäisikö itkeä vaiko nauraa.

No,

taisin nauraa

mutta kyllä itkettikin.

Niin huono!

Sitten päätin lähteä elokuviin

mutta

en kerennyt aikomaani näytökseen.

Menin mammuttimarkkinoille ja ostin

kahvia ja pyykkipulveria.

Kahvia ja Pyykkipulveria.

No ostin sentään keltaisia ruusuja,

siitä plussa minulle!

Olen sentään herkutellut,

tiramisukääretorttua jäi syntymäpäiviltä.

Keitin  lappapuuroa

ja tein puolukkarahkaa evääksi.

Saan nimittäin pian vapauttaa itseni tältä;

 nauti nyt kun saat-ajatukselta,

 hetkeksi,

työ kutsuu.

Kaikkiista pienimmälle olen ommellut apinapaidan.

Saapa nähdä suostuuko panemaan päälleensä,

kun ei ole niitä valomiekkoja ja

pääkalloja.

Ilmassa on mieltöntä jäätävyyttä.

Aurinko kyllä paistaa.

Minä kietoudun villaan

ja

suljen hetkeksi silmäni.

Halatkaa niitä jotka ovat lähellä

ja

lähettäkää lentosuukko niille jotka ovat  kaukana.

Suukkosin,

Ihanaa lauantaita kaikille!

Tuisketta ja tunnelmointia

Tänään on taas juhlittu syntymäpäivää!

Olen leiponut ja järjestänyt,

sännännyt kauppaan lahjaa ostamaan,

kuunnellut malttamatonta sankaria

ja laskenut kymmeneen.

Monta kertaa laskenut kymmeneen.

Tänään olen saanut tavata ystäviä,

niitä rakkaita joita nykyään niin vähän ehtii nähdä.

Pyörät pyörivät nyt ihan liian lujaa,

ihana keventää taakkaa nurisemalla,

pospottamalla ja paasaamalla niille

jotka itsestään ymmärtävät.

tietävät.

Kävin lasten kanssa saunassa

ja sytytin kynttilät.

Komensin konkkaronkan sänkyihinsä

ja nostin varpaat viltin alle.

Otan käteeni kudelman,

villatakki pienelle rakkaalle kummitytölle.

Annan kakkulautasten odottaa ruokapöydässä,

huomenna varmasti jaksan ne tiskata,

tänään en.

Lämpimiä ajatuksia sinulle!

 

Se on suuri,

se on lämmin,

se kutittaa

ja roikkuu päällä.

Se on paksu,

se on raskas,

se on karhea

ja houkuttelee käpertymään.

Se kuljettaa minut töihin kylmänä syysaamuna,

se sulkee sisäänsä ja pitää hyvänä.

Se lohduttaa ja on vaan ihan täydellinen :)

Siinä on virheitä,

niin kuin meissä jokaisessa.

Minun villatakkini!

Valmis!