Tyttö päätti leipoa, kävi kaupassa ja lauleskeli keittiössä.
Tuoksu oli niin hyvä että kielenkannat kastuivat.
Pyysin kyllä, muttei se enää viitsinyt minulle leipoa, läksytkin odottivat.
Vesisade ei houkutellut, eikä siskokaan suostunut lenkille, joten oli aikaa leipoa.
Kakku syntyi siitä, mitä kaapista löytyi.
2 munaa
2 dl sokeria
2 rkl intiaanisokeria
100g tummaa suklaata
2rkl tummaa kaakojauhetta
3 tl ruokasoodaa
2 dl maitorahkaa
2 banaania
3 dl gluteenittomia jauhoja
Hienonsin suklaan tehosekoittimessa, lisäsin joukkoon banaanit ja rahkan ja surautin sileäksi taikinaksi. Lisäsin soodan jauhoihin. Tällä kertaa käytin 2dl gluteenitonta jauhoseosta ja 1 dl riisijauhoa. Ja sitten vaan sekoituskulhossa kaikki aineet sekaisin, lusikka toimi hyvin sekoitus tehtävässä. Uuni 175 astetta, vuokana se rakas mummon vanha kakkuvuoka. Vuokaan leivinpaperi ja taikina siihen, nopea levittely ja kakku uuniin. 35 minuuttia ja kakku oli valmis.
Hiukan jäähtyneenä kumosin kakun lautaselle ja valuutin päälle sulatettua suklaata!
Laitoin lasikuvun lämpimän kakun päälle ja vein kylmään kuistiin jäähtymään.
Se oli virhe!
Suklaa hikosi ja kovettui kiveksi.
Kakusta tuli ruma helmeilevä hikikakku.
Sen maku oli aika vaisu, ei makea mutta mehevä.
Tämä olisi ollut varmasti hyvä pohja täytekakulle, väliin esim rommirusinarahkaa.
Niin se olisi ollut.
Tänään työpäivän päätteeksi siivottiin. Sohvaan punaiset päälliset. Monta apulaista on suuri ilo. Mattoläjä odottaa kuistista sitä voimamiestä. Toivon että odotus ei veny sietämättömäksi.
Silitän vielä liinan, sitten huokaisen. Huomenna on pakko vielä jatkaa, vaikka luulin, että valmista tulisi, kun oikein pinnistäisi.
Pienin soittaa rumpuja. Hengitän syvään!
Piupau
