Keittiössä

Joulun tuoksua,

pipareiden rapinaa.

Koristeita ripustellaan päivittäin,

kääreistä löytyy ne vanhat rakkaat

ja uudet jo unohdetut.

Kaappien kätköjä kaivellaan,

tavaroita siirrellään.

Pieniä hetkiä kiireen keskellä.

Tänään on leivottu piparit,

nuo joulun ehdottomat suosikit.

Koristelupäivä pidetään myöhemmin,

mökki kasataan ja kuorrutetaan tuhansin nomparellein

 ja karamellein.

Valmiksi on jo naurettu miten hieno siitä taas tulee!

Hiipien

Pikkuisen jo kutkuttaa.

Joulu on tulossa.

Punainen alkaa näyttämään taas niin ihanalta.

Kodin laittaminen tuntuu mukavalta.

Tilasin verhot saliin ja keittiöön.

Niitä on nyt täällä ripusteltu ja sommiteltu,

nauraa hekotettu,

mukavia kömmähdyksiä,

leikkaa, liimaa,

askartele :)

Mutta lopulta on verhot ikkunassa ja

tunnelmaan olen tyytyväinen.

Ensimmäinen Nissekin

pääsi keittiöön ruokailijoita vakoilemaan.

Keittiön pöydälle tarvitsen nyt uuden vahakankaan,

vielä hetki sitten tuo lila viehätti niin kovin,

mutta nyt tarvitaan jo jotain jouluisenpaa.

Ja nyt aijon kiivetä parvelle ja

 polkaista ompelukoneen käyntiin,

saapa nähdä mitä syntyy.

Purppuraa

Sain viikonloppuna laitettua kodinhoitohuoneen ikkunaan pitsiverhon. En malttanut odottaa enää yhtään kauempaa. Löysin verhon kirpparilta "saa ottaa" kopasta. Minusta kappa on ihastuttava. Toinenkin verho siellä oli, samantapainen muttei kuitenkaan ihan. Meillä ei vaan yhdellä verholla oikein tee mitään, kun on melkein joka huoneessa kaksi ikkunaa.

Huomaatteko miten pelargoniat suorastaan kukoistavat ikkunalla. Ajattelin että saisin ne talvetettua tuolla varhon takana viileässä, mutta pahalta näyttää. Kaksi on jo ihan rusinana, yksi raukka kituu vielä.

Lauantaina minä juoksentelin tapetti-kaupoissa ja etsin sitä suurta rakkautta. Mutta ei sitä tullut, ei. Salintapetti aiheuttaa harmaita hiuksia. Rakastuin nääs jo yhteen, mutta tuomitsin sen sitten kuitenkin liian tummaksi (ikkunat kun ovat niin pienet). No, toinen vaihtoehto on ihan hyvä, vaalea beigellä kuviolla, se on kaunis, mutta, mutta ...riittääkö se?? Järkiliitto, tuleeko se toimimaan?? Vai tarvitaanko tapetti valintaan rakkautta??

Näitä pohtiessani mieheni urakoi isänsä kanssa todella ahkerasti ja saivat viikonlopun aikana panelit kattoon. Ainoastaan eteinen jäi kesken, sähkötyöt kun oli tekemättä.
Olen intoa täyttä, tämä valmistuu ehkä sittenkin.

Sunnutai iltana pääsin sitten maalaamaan! Aloitin neidonkammarista, pienimmästä huoneesta ja sainkin sen kertaalleen maalattua. Mutta voi minua poloista, nyt on selkä ja kädet ja niskat ja hartiat ja kaikki paikat ihan jumissa!! Jalatkin ovat kipeät kun innostuin piiiiitkästä aikaan vielä lenkillekin lähtemään.

Mutta ei se mitään, tänään pääsen hierojalle itseäni hemmottelemaan!

Piupau