tiistai 30. maaliskuuta 2010

Arpaonnea!!

Minulla ei yleensä ole arpaonnea!
Olen voittanut kerran nuorena tyttönä keltaisen jaffa-laukun K-kaupan arpajaisissa ja viime kesänä Häämessuilla kukkakaupan lahjakortin.
Siinäpä taitaa ollakin voittoni, jos nyt ei lasketa jotain joulumyyjäisten avaimenperiä.

Mutta nyt minua onnisti!
Osallistuin arvontaan ihanassa Elämänpyörässä nimisessä blogissa!
Ja todellakin, voitin ihanan palkinnon!
Tällainen kaunis paketti tupsahti postilaatikkooni viime viikolla,
päällä oli kaunis kortti,
kaunista käsityötä!
Sisältä löytyi varsinaisia herkkuja!
Punainen muistikirja,
pilkullinen varvastossu, jossa sisällä kynsienhoitovälineet,
Green Gate kynä,
ja pussillinen tuoksuherneen siemeniä.
Voi olla varma että nämä siemenet pääsevät kasvamaan tässä kevään kynnyksellä,
ja saan nautiskella voitostani vielä pitkälle syksyyn.
 Elämänpyörässä blogissa saa ihailla Marielisan käsitöitä ja katsella kauniita kuvia, lukea mahtavia lomakuvauksia ja päästä todellakin mukaan lapsiperheen elämänpyörään!
Kannattaa siis käydä kurkkaamassa!
Lahja oli kuin suunniteltu minulle,
pilkkuhullulle joka on kaipaillut muistikirjaa,
mutta ei ole saanut hankittua!
Olen todella onnellinen!
Kiitos Marielisa!
Ohra kasvaa!
Lumityöt eivät jätä rauhaan.
Pihatie pehmenee,
autot uppoavat,
ja räntää lentää niin että
Räntämummokin hukkuu,
luulisin.
Pääsiäismunien värit,
nuo karamellimäiset,
pilkukkaat,
samettisen hyväilevät,
houkuttelevat herkuttelemaan.

Kävimme tänään lasten kanssa Pääsiäiskirkossa.
Veimme lasten askartelemat munat kirkkoa koristamaan.
Tunnelma oli ihana,
lapsille suunniteltu,
onnistunut!

Piupau

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Paluu arkeen

Ihana viikonloppu on vietetty ja on aika palata hetkeksi arkeen.
Aamuherätys tuntui erityisen ankealta,
johtuen kellojen siirtämisen lisäksi juhlavasta viikonlopusta.
Neidonkammariin on toinen kaappi päässyt paikoilleen,
toinen vielä pohjamaali pinnassaan odottaa maalia.
Nupit vielä puuttu.
Kaapista tuli kyllä mielestäni vallan hieno,
mäntinen tietokonekaappi koki valtaisan muodonmuutoksen
ja toimittaa nyt vaatekaapinvirkaa.
Lauantaina meillä vietettiin supermukavaa juhlaa!
Järjestimme siskolleni syntymäpäiväksi yllätysjuhlat.
Eikä ne olleetkaan ihan mitkä tahansa juhlat sillä mukaan oli kutsuttu myös
Supermies, Länkkäri, Geisha, Intiaaneja, Rokkari,
Pellejä sirkuskoirineen, Rooman Keisari, Haamu,
Viikatemies, Harlekiini, Merirosvoja, Luuranko ja tietenkin
PÄÄSIÄISÄMMÄ!!!
Ne olivat siis aivan oikeat naamiaiset!
Hauskaa oli lapsilla ja aikuisilla!
Onnittelu-plakaatti roikkui seinällä,
ilmapalloja ja serpenttiiniä,
pöydät notkuivat hyvää syötävää
ja laulu raikasi pitkälle yöhön.
Oli ihana tavata ystäviä!
Järjetely vaati viime viikolla
useita salaisia puheluita,
palaverejä ja kutkuttavaa jännitystä.
Lapset olivat niin touhuissaan etteivät meinanneet nahoissan pysyä.
Vaatteita sovitettiin ja vaihdettii
monia kertoja.
Koristeita tehtiin,
kauppalistaa kirjoitettiin.
 Touhua ja tohinaa on siis riittänyt,
ja se oli niin ihanaa,
olinkin niin kaivannut irtiottoa remontista ja arjesta!

Nyt on sitten palautumisen vuoro,
on aika antaa itselle hetki aikaa huilata,
käydä hymysuin läpi kaikki ihanat muistot.
Näen kuvina kaikkien nauravat naamat!
Kun suljen silmäni juhlat jatkuvat!

Muutoin on arki napannut minut jo matkaansa.
Imuri on saanut ulkoilla,
pyykkikone pyörii.
Tavarat saavat omat paikkansa,
pikkuhiljaa.
Mikäpä kiire,
tässä valmiissa maailmassa.
Huomenna alkaa jo pääsiäisreissulle pakkaaminen,
melkoinen urakka,
mutta mukava!
Mökillä on ihanaa,
 ulkoilua ja hyvää ruokaa,
saunanlauteilla parannetaan puoli valtakuntaa,
parvella maistuu uni ihan parhaimmalta!

Piupau



Ps: Nautitaan pääsiäisen odotuksesta

torstai 25. maaliskuuta 2010

Kaunein Kiitos!

Nyt saatte vastaanottaa lämpimän ja lujan halauksen,
ihan jokainen.
Suukon saa poskellensa vielä
ihan jokainen,
joka on jättänyt muiston käynnistään.
Kommentit ovat arvokkaita,
 ihan jokainen.
Piristävät,
ilahduttavat,
ja saavat tuntemaan tärkeäsi.

Uusia lukijoita on blogiini tullut
ihan valtaisa määrä.
Kiitos kun haluatte jakaa arkea kanssani!
Merkitsette minulle paljon!

Sain täälaisen ihanan tunnustuksen Mallalta,
Villa Honkasalosta, jossa eletään Huvikummun tyyliin.
Huvikummun tunnelmat välittyvät todellakin blogista,
hyvä olo tarttuu viemiseksi itsellekin,
kun siellä vierailee.
Rakkaus ja elämänmelske
majailee siinä kodissa.
Sen voi tuntea!
Kiitos Malla!
 Tunnustus on minulle ensimmäinen,
ja merkitsee todella paljon
tuoreelle blogilleni,
siis minulle!
Haluan ojentaa tunnustuksen eteen päin muutamalle
tärkeälle blogille.

Ensimmäinen menee -A- :lle Valkeaan Unelmaan
-tämä blogi on niitä ensimmäisiä blogeja
 joita olen alkanut seuraamaan,
olen saanut sieltä valtaisan
tilkkutäkki-innostukseni ja
olen onnellinen siitä!
Toinen tunnustus kuuluu Päiville Matkalla kotiin-blogiin
-täällä seurataan vanhan talon remonttia
ja eletään lapsiperheen arkea,
ihan niin kuin meilläkin.
Kolmannen tunnustuksen ojennan Katsulalle Katsulan elämää-blogiin
-täällä seurataan pienen perheen elämää
matkalla sijaisvanhemmiksi.
Kerrotaan avoimesti suurista tunteista
ja pohditaan monia elämän tärkeitä asijoita!


Olkaapa siis hyvät!

Aurinko paistaa ja elämä hymyilee!

Piupau

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Keittiössä

Tämä ihastuttava vanha sohva siirtyi keittiöön.
Sohva on ollut Neiti-J:llä sänkynä yksitoista vuotta.
Pappa on sängyn neidille maalannut ja laittanut,
tuonut perinnöksi omasta lapsuudenkodistaan.
Kaksi pienintä veli-poikaa on nukkunut siskonpedissä,
isosiskon turvassa aina vuorollaan.
Nyt Neiti-J halusi isojen tyttöjen sängyn uuteen huoneeseensa,
ja sohva pääsi komeilemaan keittiöön.
Tilkkupeitosta puuttuu vielä tikkauksia,
mutta pakkohan se oli jo laittaa sohvaa kaunistamaan.
Käytännöllisyys sai nyt väistyä,
en mitenkään raaskisi luopua tästä vanhasta,
elämää nähneestä kaunottaresta.
Pöytään kulkeminen sohvan puolella on vähän hankalaa,
mutta lapset oppivat nopeasti pyytämään "latua",
päästäkseen paikalleen.
Keittiönverhotkin olen ommellut ja paikoilleen laittanu.
Kuvaaminen ei vaan tunnu onnistuvan.
Kappa on siis samaa pilkkukuosia kuin liinakin,
salusiinit ovat vanhat,
niitä en halua ottaa pois edes kesäksi.
Talomme ohitse kulkee tie,
tieltä on suora näköyhteys sisälle,
salusiinit on helppo vetää hämärän hiipiessä antamaan hieman yksityisyyttä.


Tänään ei ole kovin hyvä päivä!
Minua palelee,
sisäisesti värisyttää.
Mittasin kuumeenkin,
35.5 astetta.
Ei kai siis ihme että palelee.
Päätäkin hieman särkee,
väsyttää.
Villainen paksu peitto jaloilla lohduttaa,
suuri kannullinen höyryävää teetä
ja kainalossa nukkuva sirkuskoira.
Kyllä tästä vielä selvitään.

Piupau

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Ystävyys

Elämänpyörässä, ruuhkavuosissa,
äitinä, vaimona,
hoitajana
ja remonttireiskana,
sitä
ihan melkein unohtaa miten kaipaa
ystäviään.
Sunnuntain elin itselleni!
Sain tavata kaksi rakasta ystävää.
Toisen on elämä heittänyt kauas,
antanut erilaiset sävelet elämälle,
 niin paljon on jaettu ja koettu.
Rakas ihminen!

Toinen on kulkenut rinnallani,
nauranut nauruni,
itkenyt itkuni,
kokenut tunteeni laidasta laitaan.
Kovin kaukana,
silti läsnä jokaisessa päivässäni.
Rakas ihminen!
Ja me shoppailimme,
 hörppäsimme kiireessä kahvit,
vähän suklaata
ja lihapullia :)
Aika lentää siivillä, pieni hetki kuluu liian nopeasti.
Velvollisuudet kutsuvat.
Minä hymyilen.
Kaipuu kasvaa,
mutta tiedän että kohta taas nähdään,
puhutaan yhtäaikaa,
vaikka sanoja ei edes tarvittaisi.
Ostin varjostimen posliinilampunjalkaan.
Itselleni kengät,
housut ja paidankin.
Oli ihana juoksennella ihan omaan tahtiin.
Mennä hömpsöttää ihan huoletta.
Antaa tuulien puhaltaa,
elämän viedä mennessään,
kyllä me kestetään,
pienet hetket kannattelee.

Voimia alkaneeseen viikkoon!

Piupau

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Elämä ei ole hassumpaa...

...kun saa itseään toteuttaa!
Tilkkutäkkiä olen taas päässyt ompelemaan.
Voi miten mukavaa se onkaan.
Tikkauksia aloitin jo,
tälläkertaa tavallisella ompelulangalla,
en millään malttanut odottaa että pääsisin ostamaan kirjontalankaa.
Sirkuskoira rakastaa täkkiäni!
Ei siis anna hetken rauhaa kun levitän täkin lattialle.
Hyppii ja riehuu peiton päällä,
kaivautuu sen alle,
ja puistelee pienillä hampaillaan.
Rakkautta,
sitä kai se on?
Villatakkini edistyy.
Noro on ihanan takkuista,
suloisen pehmeää,
hillittömän epätasaista,
jatkuvasti solmussa.
En voi pitää näppejäni siitä erossa.
 Rakkautta,
sitä se ehdottomasti on!

Aurinkoa elämääsi!

Piupau

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Tuoksuissa

Jonkinlainen kummallinen tuoksuhysteria on villinnyt minut!
Minut, vaikka olen aina inhonnut tuoksuvaa pyykkiä.
Minut, vaikka olen aina pessyt astiatkin perinteisellä fairylla.
En käytä tuosuvia suihkugeelejä,
en juurikaan hajuvesiä,
en talmaa kosteusvoiteita.
Ja nyt,
yllättäin löydän itseni toistamiseen kaupan
 pesuainehyllyltä nuuskimassa pyykkipulveria.
Ruuvailemassa auki huuhteluainepulloja,
hipelöimässä tiskiaineita,
shamppoita, ja suihkugeelejä.
Ostimpa jopa tuoksuvan kynttilän,
ja kauniin pullon huoneentuoksua!
En vaan millään voinut niitä vastustaa.
Pesen innoissani pyykkiä violetillä nestemäisellä pesuaineella joka tuoksuu niin että pelkään jonkun hyönteisparvin leijailevan tänne hetkenä minä hyvänsä.
Seuraavaan koneeseen työnnän persikkaa,
 kamomillantuoksua ja olen onnellinen, niin ihanaa on pyykin pesu.
Nuuhkin pyykkiä,
suihkautan vielä huoneentuoksua ja sytytän tuoksuvan kynttilän.
Pesen astioita violetilla tuoksupommilla,
miten kermaisaa ja kaunista voi olla tiskiaine.
Sivelen iholleni kosteusvoidetta, suihkutan vessaan jotain superainetta.
Kaipaan lattioille vielä jotain mikä antaisi pitkäkestoisen ihanan raikkauden.
Sellaista ei kaupastamme löydy,
joudun tyytymään vanhaan ihanmihintahansa!
Matot saa aina sunnuntaisin lumipesun pakkasessa.
Se ihana raikkaus ei tänään minulle riitä!
Olen kai...
mitä lie...
normalisoitumassa,
vaiko hulluksi kapsahtamassa.
Tai
Ehkä se on jälleen se

KEVÄT

Piupau


lauantai 13. maaliskuuta 2010

Pilkkuilua

Meillä on ollut niin ihana lomapäivä!
Torstaina heti töiden jälkeen hyppäsimme koko perhe autoon ja hurautimme kaupunkiin.
Kävimme syömässä ja sitten suuntasimme elokuviin.
Herkkuja tietenkin jokaiseen makuun.
Risto Räppääjää katsomaan.
Lapset ihan säteilivät.
Pienimmäinen oli ihan ensimmäistä kertaa elokuvissa.
Ei voinut edes ymmärtää mihin ollaan menossa,
silti oli täynnä intoa, pulputti ja kyseli.
Filmin pyöriessä sitten jopa pelotti.
Tuli pienellä ikävä kototiinkin,
äänet oli kovalla,
ja Elvi-tädin naama lähellä ja levällään.
Muilla oli hauskaa ja pienikin selvisi ilman suurempaa tuskaa.
Työnsi karkkeja suuhunsa ja puristi kädestä.
Illalla kaikki olivat niin onnellisia.
Meillä ei käydä joka päivä elokuvissa,
eikä ulkona syömässä.
Meillä tehdään remonttia,
mutta nyt ollaankin remontista lomalla!!!
Lauantaina pääsin kaupungille.
Kiertelin ja hiplasin.
Juoksentelin kaupasta kauppaan.
Ostin itselleni tregginssit,
miehelle pari paitaa,
koiralle hihnan ja herkkuja,
lankaa,
kangasta, patalappuja.
Olin ihan innoissani pienistä ostoksista.
Rakkaani shoppaili toisaalla,
omilla poluillaan.
Onnellisena ostoksistaan hänkin.

Käytiin vielä hiihtämässä lasten kanssa,
kotona saunottiin
ja paistettiin takassa makkaraa.
Oltiin yhdessä koko perhe!!
Löhöttiin sohvalla,
halailtiin, iloittiin hetkestä.
Oltiin niin läsnä että kyynel tuli silmään.

Piupau

Rakkaani lähti jo remonttiin jotain puuhastelemaan(yhden kokonaisen remppalomapäivän pidettyään), kaipasi kai jo tekemistä käsilleen, ilma oli vielä liian kylmä pilkille.
Minä alan ompelemaan :)

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Juhlahumua

Neiti-J täytti eilen 13v.
Onnea!
Iltasella talo täyttyi juhlan kipunoista.
Kiirettä ja kikatusta.
Huisketta ja vilskettä.
Kahvin tuoksua,
koristeiden kimallusta.
Herkkuja monen moisia.
Ystäviä ja sukulaisia.
Rupattelua ja kälkätystä.
Kiireessä räspittyjä kuvia.
Ilmapallojen leijailua.
Lautasten kilinää.
Perhosen siivet saivat kyytiä.
Juhlat ovat niin ihania.
Illalla oli taas uupunut olo,
koko päivä oli melkoista huisketta.

Hiihtoloma on lapsilla jo puolessa,
talo on pullollaan elämää.
Niin paljon olisi kaikkea mukavaa touhua.
Tärkeintä on kuitenkin yhdessä olo,
hitaat aamut,
ja pienet juhlahetket!

Piupau

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Muutto

Viikonloppu mennä hurahti muuttopuuhissa. Perjantai ilta vielä viimeisteltiin, maalattiin listoista naulanreikiä ja paukutettiin viimeisiä listanpätkiä. Siivottiin jo vähän enimpiä.
Lauantaina sisäinenkello herätti klo6.40. Muuttopuuhat oli niin mielessä ettei siinä enää unti tullut, hetki löhöiltiin ja pompattiin pystyyn. Aamuteen keittoon ja hommiin.
Olimme täynnä intoa.
Siivous sujui kuin tanssi.
 Olisipa siivous aina yhtä mukavaa kuin miltä se tuntuu kun uutta siivoaa.
Kantoapua oli onneksi tarjolla ja tavarat saatiin paikoilleen, vähän väänneltiin ja käänneltiin. Laitettiin tassuja huonekalujen alle ja ihmeteltiin. Mattoja mallattiin. Verhoja ommeltiin ja huokailtiin.
Siinä se meni päivä lentäen, olo oli kuin sadussa.
Selkä lakkasi loppulta toimimasta ja niin oli pakko kellistyä sänkyyn.
Ei voinut edes istua vaikka niin kauan olen sohvalla löhöilystä haaveillut!
Sunnutaina hommat jatkuivat.
Rakkaat koristukset ovat vieläkin laatikoissaan parvella.
Olen päättänyt että mitään en tee väkisin, tulee aika kun intoa puhkuen kaivan aarteitani.
Nyt olo on tyhjä.
Täytyy hetki ihmetellä tätä kaikkea.
Miettiä verhoja ja tekstiilejä.
Kaikki huonekalut ovat vanhoja, mitään ei tänne ole vielä ostettu.
Neidonkammariin maalataan kaappeja, kunhan ehditään.
Etsitään koulupöytä ja haetaan aitasta tavaroita.
Paljon on vielä tekemättä.
Salin ruokakaluston tuolit huutavat uusia päällisiä.
Vanhat ovat palvelleet itsensä hengiltä,
antaneet kaikkensa,
niistä ei ole enää meitä ilahduttamaan.
Meinasin jo koko kalustaon jättää tuomatta,
mutta onneksi eräs viisas mies kehoitti sen kantamaan sisään.
Siinä se nyt on, ja olemme siitä onnellisia.
Illalla sitten juhlittiin, herkuteltiin, löhöttiin sohvalla koko perhe ja katsottiin leffaa.
Ihanaa,
meillä on olohuone!

Ps: lampunjalan löysin kirpparilta, se on posliinia.
Saamme nähdä mitä sähkömies sanoo vuollusta pistotulpasta ;)

Piupau

torstai 4. maaliskuuta 2010

Keväästä puhutaan

Joka puolella puhutaan keväästä.
Siitä, kuinka lumi sulaa ja tulee kesä.
Odotan kevättä.
Elän kevättä!
Näen valon ja tiedän sen olevan täällä.
Tunne kutituksen ja aavistan sen läsnä olon.
Kuljen pihalla ja ihmettelen lumen puhtautta.
Se on puhdasta ja pehmeää.
Sitä on valtavana vaippana kattojen päällä.

Puiden oksat korostuvat ja luovat kauniita taideteoksia.
Valo tulee ja häipyy taas pilvien taakse.

Kaikkialla on rauhallista.
Unessa on pihamme edelleen.
Untuvapeiton alla piilossa.
Talventörröttäjät ylväinä pysypäin.
Juuristo rauhaisassa unessa.
Ei näy kevät vielä pihallamme.
Räntämummo on vielä kaukana.
Pakkanen Puurinpoika saa myhäillä vielä tyytyväisenä.
Vain valo antaa lupauksen,
tulee se!
Kutomusterapia on ollut tehokkaasti käytössä.
Ja tällaista syntyy.
Mikä se on?
Ei mikään.
Kudonin vaan, kun oli pakko kutoa.
Ilman päämäärää, ihanaa kaunista raitaa,
herkkuväreillä, täydellisellä langalla.
Kudoin kuin vimmattu, ja sitten purkasin.
Se on minulle uutta, en juurikaan pura töitäni.
Jos tulee virhe, sovellan.
Tämä lanka oli vaan niin ihanaa kutoa että tahdon tehdä sen uudestaan.
Teen siitä villatakin,
luulen ainakin niin.
Tässä kuvassa on hartianlämmitin jonka tein itselleni.
Tein ensin liian pienen, neitokainen sai sen.
Tämä on tehty seitsemästäveljeksestä ja hahtuvasta, on todella lämmin.
Jossain aijemmassa postauksesssa vilahti kuva harmaasta palmikosta,
se oli Neiti -J:n oma,
pelkästä veikasta tehtynä.
Turkoosipilkkuisen paidan olen ommellut itselleni.
Anteeksi huono kuvanlaatu.

Ilta menee työn merkeissä,
mukavaa iltaa kaikille!

Piupau


PS: Istustuspöytäni ulkona näyttää tältä,
luuletteko että vielä pitää malttaa kauankin odottaa mullan tuoksua?

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Perhonen

Uusin astiani. Olen rakastunut Greengaten astioihin. Aloitin niiden keräilyn vasta.
Ostan aina kupin silloin, toisen tällöin.
Tänään on hiihdelty lasten kanssa, laskettu mäkeä suksilla, liukurilla ja pulkalla. Seisten ja istuen!
 Ilma oli aivan mahtava, muutama pakkasaste ja aurinko kurkisteli oksien takaa.
On sillä valtava voima tuolla auringolla!
Antaa pienellä säteellään saavillisen voimaa!
Lumityöt uuvuttavat. Olen ihan kiukusta kippurassa puskiessani lunta päivästä toiseen.
Aurakuski on ilmeisesti myöskin kyllästynyt työhänsä ja päättänyt hurruuttaa pihatien risteksen suorilta ohi, heittäen kaiken lumen minun luotavaksi. Raskasta auran heittämää lunta ei tahdo saada liikkeelle millään. Oikeasti ihan itkettää, voimat on niin vähissä.
Illalla sain lumet luotua, nyt piha on taas sen näköinen ettei lumitöitä olis tehty koskaan.
Tietää siis taas pitkää iltaa töiden jälkeen tuolla pihalla.
Ja remontti saa odottaa!
Se on väärin !
Olen vihainen.
Rakastan päärynöitä!
Odotan viikonloppua, silloin aijon tehdä taas lempisalaattiani.
Rapsakan salaatin päälle leikkaan viipaleita vuohenjuustosta ja niidenpäälle pannulla voissa paistettuja päärynä lohkoja. Seuraksi punaviiniä.
Voiko parempaa iltapalaa ollakkaan!

Pieni hauska kori sopii täydellisesti pienille päärynöille. Se on äitini tekemä kirpparilöytö.
Kaunis ja tarpeellinen.

Piupau