Keittiössä

Tämä ihastuttava vanha sohva siirtyi keittiöön.

Sohva on ollut Neiti-J:llä sänkynä yksitoista vuotta.

Pappa on sängyn neidille maalannut ja laittanut,

tuonut perinnöksi omasta lapsuudenkodistaan.

Kaksi pienintä veli-poikaa on nukkunut siskonpedissä,

isosiskon turvassa aina vuorollaan.

Nyt Neiti-J halusi isojen tyttöjen sängyn uuteen huoneeseensa,

ja sohva pääsi komeilemaan keittiöön.

Tilkkupeitosta puuttuu vielä tikkauksia,

mutta pakkohan se oli jo laittaa sohvaa kaunistamaan.

Käytännöllisyys sai nyt väistyä,

en mitenkään raaskisi luopua tästä vanhasta,

elämää nähneestä kaunottaresta.

Pöytään kulkeminen sohvan puolella on vähän hankalaa,

mutta lapset oppivat nopeasti pyytämään "latua",

päästäkseen paikalleen.

Keittiönverhotkin olen ommellut ja paikoilleen laittanu.

Kuvaaminen ei vaan tunnu onnistuvan.

Kappa on siis samaa pilkkukuosia kuin liinakin,

salusiinit ovat vanhat,

niitä en halua ottaa pois edes kesäksi.

Talomme ohitse kulkee tie,

tieltä on suora näköyhteys sisälle,

salusiinit on helppo vetää hämärän hiipiessä antamaan hieman yksityisyyttä.

Tänään ei ole kovin hyvä päivä!

Minua palelee,

sisäisesti värisyttää.

Mittasin kuumeenkin,

35.5 astetta.

Ei kai siis ihme että palelee.

Päätäkin hieman särkee,

väsyttää.

Villainen paksu peitto jaloilla lohduttaa,

suuri kannullinen höyryävää teetä

ja kainalossa nukkuva sirkuskoira.

Kyllä tästä vielä selvitään.

Piupau