Uusi viikko, uusi kuukausi

Hauska pieni esine. Mikä lie? Kupponen, kynttilänjalka tai jotain muuta. Saanut kokea kovia, aika on painanut toisen puolen polvilleen.

Kaunis pieni esine.

Se halusi mukaan kirpputorilta.

Siinä on riittänyt katseltavaa, puolelta ja toiselta.

Vasemmalla oleva kupponen on kermakko, parina hänelle on myöskin sokerikko. Kaunis muoto, kaunis väri.

Patinoituneet joutsen astiat oli myös otettava matkaan.

Niissä oli sellaista herkkyyttä että ohi ei vaan voinut kävellä.

Maljakko ja suola-ja sokerisirotin.

Tarpeellisia pieniä esineitä.

Koiranen on kotiutunut ihanasti. Se on täydellisen hurmaava.

Olemme pesseet sen, kynsiä on leikattu, on harjattu ja hellitty.

Se tulee kutsusta luokse ja istuu kun Neiti-J sitä kouluttaa. Se on niin viisas:)

Se on tottunut käymään ulkona, tehnyt jo kaksi pissaa pihalle.

Ensimmäiset ulkoilut olivat sille pelottavia, pieni vaan tärisi ja tahtoi syliin.

Se on elänyt vauvapäivänsä kerrostalossa keskustassa,

ei siis ollut ennen käynyt ulkona.

Oi, miten paljon sitä rakastan!

Sirkuskoira!

Mitään muuta tästä elämänsirkuksesta ei kai sitten puutukkaan.

Pakkanenkin antoi periksi, ainakin hellitti hetkeksi.

Remontissa on koettu melkoista hellettä,

termostaatit puuttuu vielä.

Tästä tulee vielä kiireinen viikko. Viikonloppu oli taas liian lyhyt, kaikkea ei saatu valmiiksi. Viikolla on pakollisia menoja, muutto siirtyy ensi viikonloppuun.

Sähkötyöt pitää tehdä. Ikkunalaudat maalata, joitakin listoja puuttuu. Listojen rakoja kitataan ja maalataan.

Pientä näpertelyä on niin valtavasti.

En millään jaksaisi enää odottaa!

Ihanaa uutta viikkoa ja uutta kuukautta,

kevät on lähellä,

Piupau