Päivät kulkevat monien värikkäiden tuntejen kautta iltaan,
kynttilät pehmentävät pimeän painavuutta.
Viikot vaihtuvat
ja kuu jatkaa kiertoaan.
Päivän työt alkavat aina uudestaan,
tehtävät odottavat tekijäänsä
eikä tästä maailmasta valmista tule.
Romuloinen pyöräni,
se jonka pelastin roskalavalta,
on viimein päässyt ensiajelulle.
Sen valmistuminen on vaatinut monia kohtaamisia,
puheluita,
ajeluita ja vierailuja.
Monia käsiä ja tiedon jyväsiä.
Itkua mutta myöskin naurua.
Päättäväisyyttä ja taistelutahtoa,
pettymystä ja nöyrtymistä.
Niin monia tunteita
ja odotuksen tuskaa että ensimmäiset polkaisut tuntuivat sydänalassa,
satulankitinä kimposi takaisin taivaankaaresta ja
koko kylä kuuli sen riemuisan menemisen ilon.
Kiitos kaikille kortensa kekoon kantaneille!
Piha tarjoilee parastaan,
värit syvenevät päivä päivältä.
Kaipaan pitkospuita ja retkeilyn riemua.
Pönttöuuni lämmittää mukavasti,
otan käsityön syliini ja teekupin käteen.
Ilta voi alkaa!
Piupau