tiistai 31. maaliskuuta 2015

Hyasintti maljakko




Olen lomalla!

Olen kutonut vimmatusti ja kastellut pienen pieniä taimia, 
jotka nostavat päätään kosteasta mullasta keittön ikkunalla.
Olen kuljettanut pyykkiä kaappeihin 
ja haaveillut lomasta lämpimään.
Olen hoitanut asioita, jotka on pakko hoitaa.

Olen juhlinut syntymäpäivää,
vienyt lahjaksi aarteen,
jonka löysin ja jota ihailin.
Se pääsi hyvään kotiin, 
keltaisen aurinkopullon kumppaniksi.
Se on hyvä ajatus.

Olen nauranut vatsan kipeäksi,
nukkunut pois väsymystä, 
joka ei tunnu väistyvän nukkumalla.
Olen keittänyt teetä 
ja toivonut uusia verhoja löytyväksi kirpputorilta.
Se toive jäi toteutumatta,
mutta lautasia löysin, 
niitä joita kerään 
ja lisäksi pikkuisen kukkaisen pussilakanan.
Niistä sietää iloita.

Piupau

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

ARKI


Tämä arki,
tämä pirullisen puuduttava ja mukaansatempaava,
kiihdyttävä,
maistuva,
ärsyttävän tahmea ja eteenpäin soljuva,
tämä kirotun piinaava 
ja niin turvallinen arki!

Ja se rakkaus,
se pulppuava ja hellästi hyväilevä,
kutitteleva,
 ikävää huutava,
repivä ja huolta antava,
se ainoa oikea 
ja niin riipaiseva rakkaus!

Voi elämä


Piupau

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Ihana valo


Tänään päivä oli harmaa jälleen,
sade ilmassa sumuna.
Se kasteli vaatteet ja sai nenän vuotamaan.
Hyvä sitä oli hengittää.
Kotona maistui ruoka. 

Tein kanasalaatin,
tänään siihen makua antoi kurpitsansiemenet 
ja avokaadokastike.
Söin yksin.

Poika keitti kahvia,
nauroivat kaverinsa kanssa lapsuusmuistoille.
Olivat myöhästyneet koulusta joskus,
ja opettaja oli suuttunut.
Hymyilin.

Yhtenä kauniinana päivänä paistoi aurinko,
likaiset ikkunat suodattivat valon kauniiksi.
Lumivallit ikkunan takana eivät näytä pienenevän,
toivon että katoaisivat kokonaan.

Upotin sormeni multaan ja kylvin ensimmäiset siemenet.
Odotan basilikan, persiljan ja koristekurpitsan kasvua.
Krassit saavat vielä odottaa, 
että kesä tulisi lähemmäksi.

Piupau



perjantai 20. maaliskuuta 2015

Voimaa tarvitaan

Mitä sinä koitat minulle sanoa,
onko korvani kiinni,
miksi en kuule?
Istun pitkään sängylläsi vaikka minulla ei ole aikaa.
Huomenna olen väsynyt.



Aamulla olisin halunnut jäädä vällyihin virumaan, 
ei innostanut tiskivuori, eikä odottava pyykkikasa.
Lojuin hetken,
käänsin kylkeä
ja sitten päätin.
 Hyppäsin housuihin,
 laiton pyykit koneeseen 
ja hurautin siskolle.

Muisteltiin menneitä,
juotiin kahvia,
katsottiin aurinkoa jota katsoa ei saanut.
Ihailin Veera Välimäen
 huivileikki-kirjaa!

Innostuin, ostin lankaa,
vyyhdeissä.
Kieputin ne kauniiksi keriksi siskon
ihmeellisellä vekotiimella,
se kitisi ja nitisi 
mutta teki uskomattoman kauniin kerän hetkessä.

Miten ihanaa onkaan olla innostunut jälleen,
keltainen lanka on päässyt puikoille,
niistä tulee 

Ilta menikin sitten mukavasti.
Pesin ne pyykit,
tytön kanssa tehtiin ihanat salaatit ja katsottiin elokuva.
Puikot kädessä,
päivä on pelastettu.

Ihanaa perjantaita sinulle!


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Gluteeniton täytekakkupohja








Tein ensimmäisen pyöreän, ihan oikean, täytekakkupohjan viikonloppuna.
Käytin perinteistä vanhaa ohjetta,

lasillinen munia
lasillinen sokeri
lasillinen jauhoja

mutta tein sen gluteenittomista jauhoista ja intiaanisokerista.
Intiaanisokeri aiheutti haastetta,
paakkuinen sokeri sai lopulta kyytiä sauvasekoittimella,
kun en jaksanut sitä siivilän läpi hieroa.
Sokeri pöllysi
ja keittiö oli kaaoksessa. 
Tummaa kaakaojauhetta lisäsin mukaan,
koska pelkäsin,
 että intiaanisokeri värjää kakun epäilyttävän väriseksi.

Vuokana toimi jälleen se rakas mummon vanha kakkuvuoka.
Voitelin vuuan,
leikkasin sen pohjaan sopivan leivinpaperiympyrän,
"liimasin" sen pohjalle
ja voitelin senkin.
Gluteenittomia korppujauhoja ripottelin reilulla kädellä 
vuokan reunoille ja pohjaan.
Kakku kohosi valtavasti ja siitä tuli lähes puolipallon muotoinen.
Pohja oli helposti käsiteltävä ja hyvän maikuinen.
Paistoin kakkua 170 asteessa noin 45min.

Täytteeksi laiton päärynärahkaa, mansikkahilloa ja bananisuklaata.
Surautin sauvasekoittimella banaanit ja tumman kaakaojauheen sekaisin, 
sitä tuli ihana kiiltävä täyte.

Täytetty kakku muhi muutaman tunnin jääkaapissa kelmun alla.
Olisi saanut muhia pitempäänkin,
mutta aikaa ei ollut. 
Suklainen kerma maistui ihanalta ja marengit makeilta!

Piupau

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Haaste


Sain Mariannalta haasteen. Kiitos!

Kun aloin kirjoittaa vastauksia, hyvin pian huomasin taas, että olen niin huono näissä. En osaa tehdä listoja, en kykene laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Vastasin kuitenkin, omalla tavallani.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

Haastaja antaa sinulle viisi aihetta. 
Sinun tulee vastata top5 -listasi jokaiseen aiheeseen (jos kykenet).
Haastetun tulee sitten keksiä uudet viisi aihetta ja haastaa mukaan uudet viisi blogia.

1. Eniten ihailemasi henkilöt?
2. Maat, jotka kiehtovat sinua ja miksi?
3. Rakkaimmat esineet kotonasi ja niiden tarina?
4. Parhaimmat kesämuistot?
5. Mikä saa sinut surulliseksi?

Ihailen ihmistä, joka tekee työtään rakkaudella ja suurella antaumuksella. Ihailen ystävää, jonka viisaus ja elämisen taito on omaani suurempi. Ihailen äitiä, joka kannattelee lapsiaan vaikeuksista voittoon, hymyilee. Ihailen lasta, joka innostuu hetkessä, tarttuu toimeen ja sen posket hehkuvat ja silmissä tuikkii sata tähteä. 

En ole käynyt monessakaan maassa, eikä minulla ole tähän valmista vastausta. Haaveilen lomasta ensi syksylle, mutta en tiedä mikä kiehtoisi eniten. Tahtoisin lämpimään, pitkille hiekkarannoille nauttimaan hyvästä ruuasta. Tahtoisin vanhoihin kaupunkeihin, kauniisiin kortteleihin ja tunnelmiin. Tahtoisin käsityöläisten koteihin, pieniin puoteihin ja kuijille joissa on kojuja. Mistä ne löydän, sitä en tiedä. Taisin nukkua maantiedon tunneilla.

Rakkaimmat esineet, luulin että tämä olisi ihan helppo. Rakastan kaikkia kippoja ja kuppejani. Rakastan koruja, joita olen saanut mieheltäni. Rakastan lahjoja vuosien varrelta. Rakasatan kukkapeittoja, räsymattoja ja villahuopia. Lasten tekemiä pieniä juttuja rakastan. 
Rakkaisiin esineisiin liittyy antamisen ilo, saamisen onnellisuuus, löytämisen riemu ja muistot mummoloista.

Parhaimmat kesämuistot lapsuudesta liittyvät myöskin mummoloihin. Kesät oli lämpimiä ja serkkuja oli paljon. Me leikittiin sammakoilla ja juostiin paljasjaloin nurmikolla. Hauskimmat reissut ikinä, me tehtiin seta silloin vielä saanutkaan. Kesämuistoihin liittyy myös voimakkaasti ranta ja mökki, ystävät ja lapsetta silloin vielä saanutkaan. Kesämuistoihin liittyy myös voimakkaasti ranta ja mökki, ystävät ja lapset.


Työssäni tulen usein surulliseksi. Vaikka työpaikkani on enimmäkseen onnea tulvillaan, monet pienet asiat saavat mielen surulliseksi. Se, että viattoman vastasyntyneen etu ei mene aina vanhemman halujen edelle. Päivä päivältä siirrymme kohti itsekkäämpää vanhemmuutta. Lapsen syntymä ei saa vaikeuttaa omaa olemista. Uni ei saa häiriytyä, kipua ei haluta tuntea. Mieleterveysongelmat ja piittaamattomuus vauvaperheissä saa sydämen väpättämään huolesta ja oma kykenemättömyys korjata tilanteita on musertava. Jatkuva kiire ja riittämättömyyden tunne on läsnä lähes jokaisessa työpäivässä. Onneksi vastaparina on se kaikista kaunein, vastasyntynyt äitinsä tai isänsä iholla täynnä tyytyväisyyttä. 




Piupau

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Hengittämisen helppous









Mökkitie oli talvinen ja tuttu.
Matkalla muotoutui puikoilla pieni lapanen.

Kiirettömyys saapui heti,
kun auton ovet suljettiin.
Mökillä on hyvä hengittää.

Pimeys oli puhutteleva.
Täysikuu loi tummia varjoja korkeiden puiden alapuolelle.

Lauantaina tuli märkää räntää vaakatasossa,
tuuli meinasi kaataa kumolleen.
Pilkkijän selkään kasaantui hetkessä paksu märkä viitta.
Näissä oloissa osaa kunnon varusteita arvostaa.
Ulkona oltiin siltikin.
Tuuli riepotteli huppua päässä,
nakkasi irronneen kinttaan avantoon 
ja peitti jalanjäljet hetkessä.

Sunnuntina paistoi aurinko,
taivas oli sininen,
lumi valkoista ja hanki kantava.
Pilkittiin ja paistettiin makkaraa.
Jäällä on hyvä kävellä.
Kamerakin keikkui kaulalla.

Illalla kasvoja kuumotti,
kevään ensimmäiset auringonsäteet on kerätty.
Ihanaa!

Piupau




sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kirpparilta kotiin



Uusi kirpputori avasi ovensa perjantaina.
Siinä se yksi vapaa perjantaipäivä vierähti mukavasti.
Väkeä oli paljon, tungosta ja pitkää kassajonoa,
mutta tunnelma oli hyvä ja löytöjä tehtiin.
Kolme ihanaa vanhaa Arabiaa.
Iso taikinakulho,
rivalinen hiukan pienempi salaattivati ja pikkuinen, 
kastikekupiksi sopiva kipponen.

Kunnoltaan ne eivät ole täydellisiä, 
mutta kaikkine kolhuineen niin kauniita.
Isoista kupeista maksoin viisi euroa ja pikkuisesta kaksi.
Kotona tehtiin heti herkullinen salaatti. 

Ruskea, kukallinen peltipurkki pääsee gluteenittomien jauhojen säilöjäksi,
sellaista olin etsinyt,
sopivan isoa ja nättiä.

Rauhaisaa sunnuntaita sinulle!

Piupau