Hyvyyttä

Tästä päivästä olen iloinen:

-heräsin kärttyisenä mutta päätin piristyä

-kolusin kirppareita ja nautin siitä

-sain pienen hymyn siltä pienimmältä

ja iloista kerrontaa vähän suuremmalta

-tein keittoa joka maistui

-katsoin elokuvan jota rakastin

-sain kuvan tytöstä joka hymyilee

Piupau

Kun mikään ei onnistu

Seison ikkunan edessä ja katson ulos, sataa lunta.

Päätän kuvata tulppaaneja joista elämänvoima valuu ulos niin, että sen voi nähdä.

Uskon, että viimeiset auringonsäteet riittävät jos siirryn aivan lähelle ikkunaa.

Kiinnitän kameran tukevasti kameranjalkaan ja väännän virtanappia,

akkuvalo alkaa vilkkua uhkaavasti, yritän olla nopea, edes muutama kuva, pyydän.

Kamera tarkentaa kerran ja sitten sammuu.

Harmittaa.

Etsin laturia kaapista jossa se asuu,

en löydä. Etsin koreista ja kolpakoista, tuloksetta. Istun lattialle pieneen koloon,

pengon kaappia paremmin ja löydän etsimäni.

Nyt latautuu kamera.

Käynnistän tietokoneen, se rouskuttaa pitkään. 

Kuvankäsittelyohjelma ei käynnisty, kaikki kestää, pätkii ja takkuaa.

Sietämätöntä. En saa muokattua kuvia, edes niitä vanhoja, uudethan jäi ottamatta.

Harmittaa.

Lapsi nauraa kiukulleni. Nauraa termeilleni kun yritän puhua tietokonekieltä. 

Päätän taas soittaa varamiespalveluun, apua tarvitaan.

Soita ukille, sanoo poika, se auttaa aina ja on ilmaista.

Nyt naurattaa!

Paras lähteä lenkille!

Voikaa hyvin!

Piupau

Pilkukkaat

Keitä ne ovat,

nämä pilkukkaat purkit.

Mistä tulevat,

kenen kynästä?

Niitä on löydetty vaarien vinteiltä,

mummolan uumenista ja kirpputorien tavaran paljoudesta.

Niitä on löydetty ja rakastettu.

Minä löysin kaksi isoa ihan itse,

pienen olen saanut lahjaksi.

Löytänyt, saanut ja rakastanut.

Niiden alkuperästä en kuitenkaan löytänyt tietoa,

vaikka etsin.

Tiedätkö?

Tee kupissani maistuu kitkerältä,

unohdin sen tavoilleni uskollisena hautumaan liian pitkäksi aikaa.

Neule puikolla tuntuu hoputtavan minua,

olen kutonut vimmatusti,

kiirehtien.

Hiuksissani on uusi sävy, tytöllä otsatukka.

Astiakaapissa puhtaat astiat, pölyttömät,

sain viimein joulusiivouksen päätökseen.

Ostin matkavakuutuksen netistä,

en itselleni vaan tytölle.

Päsee avartamaan maailmaa teatterin parissa hollannissa.

Toivon niin paljon iloa ja eloa siihen matkaan,

 ja turvaa,

sitä minä myöskin toivon.

Piupau

Villasukkasilla

Villasukat,

jotka valmistuivat ovat paksut ja lämpimät.

Raitojen väri on herkullinen.

Lauantai on ollut suloisen letkeä,

koti tuoksuu puhtaalle,

koira ulolle ja

pyykki raikkalle.

Astiakaappiin kotiutunut vanha kukkallinen kahvipannu

 saa minut haaveilemaan kahvikutsuista,

kuistin viilenevistä illoista.

Olen saanut astiaston jo toistakymmentä vuotta sitten,

se on majaillut vanhan kotimme kaapin ylisillä paksun pölyn peitossa.

Kylläpä olenkin iloinen kun sain se taas kotiin. 

Tänään paistetaan pihviä,

katetaan pöytään viinilasit ja nautitaan vieraista jotka pian saamme.

Ihanaa iltaa sinulle!

Piupau

helmikuu

 Juuri nyt laskeutuu kaunis pimeys katujen ylle,

sen kauneuden voi kuulla.

Poika laskee laskuja,

parempaakaan tekemistä ei ole juuri nyt,

tyttö tulee ja auttaa.

Nauravat.

Muutama ajatus lentää ilmoille,

päivä oli pitkä,

näytelmä on valmis,

matka lähestyy.

Ottaisiko matikan pitkänä vai lyhyenä,

miksi ottaisi tahi ei.

Mitä syödään,

missä pojat?

 

 Iloitsen pienistä asioista,

pitää katsoa tarkkaan että muistaa nähdä.

Korurasian sain siskolta,

se on kaunis,

aarteeni.

Tarjottimen antoi äitini,

olin haaveillut pitkään sellaisesta,

näin kauniista en osannut edes uneksia,

vanha, painava ja seinään ripustettava.

Täydellinen.

Vain naula puuttuu.

 

Kuuntelen äänikirjaa iltaisin ja nautin siitä.

 Jos olisin pirteämpi, kuuntelisin paljon enemmän.

Nukahtelen pitkin päivää, sohvallekin,

se ei ole tapaistani.

Väsymys tuntuu olevan niin syvällä etten saa ravistetua sitä tahdonvoimalla.

Uni on huonoa ja kipuilevaa.

Mitä syödään,

kuuluu nyt kovempaa...

Pitänee muuttua syötäväksi,

ei kai se yhteiskunta muuten pyöri.

Laadukasta lauantaita Sinulle!

Piupau