helmikuu

 Juuri nyt laskeutuu kaunis pimeys katujen ylle,

sen kauneuden voi kuulla.

Poika laskee laskuja,

parempaakaan tekemistä ei ole juuri nyt,

tyttö tulee ja auttaa.

Nauravat.

Muutama ajatus lentää ilmoille,

päivä oli pitkä,

näytelmä on valmis,

matka lähestyy.

Ottaisiko matikan pitkänä vai lyhyenä,

miksi ottaisi tahi ei.

Mitä syödään,

missä pojat?

 

 Iloitsen pienistä asioista,

pitää katsoa tarkkaan että muistaa nähdä.

Korurasian sain siskolta,

se on kaunis,

aarteeni.

Tarjottimen antoi äitini,

olin haaveillut pitkään sellaisesta,

näin kauniista en osannut edes uneksia,

vanha, painava ja seinään ripustettava.

Täydellinen.

Vain naula puuttuu.

 

Kuuntelen äänikirjaa iltaisin ja nautin siitä.

 Jos olisin pirteämpi, kuuntelisin paljon enemmän.

Nukahtelen pitkin päivää, sohvallekin,

se ei ole tapaistani.

Väsymys tuntuu olevan niin syvällä etten saa ravistetua sitä tahdonvoimalla.

Uni on huonoa ja kipuilevaa.

Mitä syödään,

kuuluu nyt kovempaa...

Pitänee muuttua syötäväksi,

ei kai se yhteiskunta muuten pyöri.

Laadukasta lauantaita Sinulle!

Piupau