Nyt väsyttää

Yö oli huono,

päivä kiireinen.

Lumi oli painavaa ja penkka liian korkea.

Aivan liian korkea.

Osti uuden langan villapaitaan,

jotta saisin vanhan valmiiksi.

Ihan pakko oli vähän kokeilla jo uutta,

se näyttää sirkuskoiralle.

Vanha on kohta valmis,

 mutta en jaksa kutoa. 

Silmät tuntuu painuvan kiinni.

Vatsa on kipeä,

väsyttää.

Onneksi on ilta.

Piupau

Gluteeniton makaroonipiirakka

Herkullisen iltapalan ohje ja innostus löytyi

jälleen blogista Elistä paistoa.

Ja näin minä sen tein.

Keitin 1.5dl (raakana) gluteenitonta makaroonia pussin ohjeen mukaan.

Valmiiseen makarooniin lisäsin 2 munaa, 1.5dl maitoa ja reilusti punaleima emmentaal juustoraastetta.Piirakkavuokaan laiton nokareen voita, käytin vuokaa hetken uuunissa ja voitelin vuokan sulaneella voilla. Esipaistoin pohjan makarooniseota 10min ( 225°).

Pohja pois uunista ja pinnalle täytteet;

laitoin reilusti Pirkan pastakastiketta,

kinkkua paloiteltuna, vihreitä oliiveja,

tomaatti siivuja, mozzarella juustoa,

aurajuustoa, persiljasilppua,

ja sitten vielä juustoraastetta pinnalle.

Kuumaan uuniin paistumaan, 20 min.

Syötiin sienisalaatin kanssa ja hyvää oli.

Seuraavana päivänä tehtiin lasten kanssa yhdessä 

tavallisesta makaroonista lasten versio.

Siihen tuli reilummin makaroonia ja kolme munaa.

Päälle kinkkua, auraa ja ananasta.

Kaikki tykkäsi.

Siinäpä mahtava ohje jämämakaroonien kadottamiseen.

Jauhelihatäyte olisi varmasti oivallinen valinta.

Tarkempia ohjeita löytyy Eilistä paistoa- linkistä.

Siellä on ohje myös kokonaiselle pellilliselle.

Piupau

Olisi niin mukava

Muutama vapaa edessä.

Ei suuria suunnitelmia.

Olisi niin mukava pukeutua niihin rakkaisiin,

joissa viihtyy ja tuntee ylellisyyttä.

Olisi niin mukava syödä hyvin 

ja nauttia hyvästä seurasta.

Olisi niin mukava mennä elokuviin,

tai kulkeutua kahvilaan,

valita tiskistä se herkullisin pulla.

Toisaalta,

on hyvä olla kotona,

lähteä lumitöihin ja heittää pyykit kuivuriin.

Kaupassakin pitää käydä.

Piupau

Nahkaa, villaa ja silkkiä

Joskus sitä voisi hypellä riemusta,

kun palaa kotiin kirpparilta.

Aika usein ei.

Tammikuu on ollut mainio.

Ensin löysin El Naturalistan kengät,

seitsemän euroa.

Rakastan tuota väriä.

Nuita kenkiä olen kokeillut kaupassa usein,

mutten koskaan ole kuitenkaan raskinut ostaa.

Nämä on villasukkakengät,

sellaiset, jotka voi työntää jalkaan pitkien sukkien päälle.

Täydelliset!

Ja sitten tuli vastaan upea nahkalukku,

sopivasti kulunut,

unelmapehmyt ja väriltään täydellinen.

Maksoin siitä tyytyväisenä 15e.

Laukkuja ei voi koskaan olla liikaa!

Seasalt huivi.

90% villaa, 10% silkkiä.

Kaulalla se on kuin pumpulia, 

pehmyt,

lämmin ja ilmava.

Väriä ensin vähän mietin,

sininen ei ole ehkä se luontaisin väri minulle,

muuta kun hintaa oli kokonainen yksi euro,

otin sen mukaani,

pesin ja kiedoin kaulaani.

Rakastuin!

Ihanaa viikonloppua sinulle!

Kiertäkää kirppareita ja tehkää löytöjä,

minä valvon vauvojen unta.

Piupau

Voi Äiti!

Eilen töiden jälkeen kaahasiin kiirellä vanhempainiltaan,

taas!

Siellä puhuttiin ylioppilaskirjoituksista, mitä valitaan ja miten valitaan ja ...

siis nyt,

vastahan ne aloittivat koulun,

no vuosi sitten, mutta sehän on ihan vasta.

Tämä äiti on taas auttamattomasti pudonnut kelkasta.

Jakaudutaan luokkiin keskustelemaan ryhmänohjaajien kanssa,

apua, mikä ryhmä??? A, B, C, D, E, vaiko F?

Ei voi olla totta,

sama paniikki viime vuonna,

en muistanut kysyä.

Voi äiti,

sanoo tyttö!

Onneksi se hoitaa hommansa itse!

Tämä äiti ei vaan enää pysty,

kaikki langat ei vaan tunnu pysyvän käsissä.

Tämä päivä terveyskeskuksessa, pojalla kaulalla patti.

Vastausta ei osaa sanoa teekoo-lääkäri,

katsoo poikaa pitkään silmiin,

poika nielaisee.

Otetaan verikokeita.

Korva-nenä-kurkkulääkäri katsoo,

tutkii, puuduttaa.

Katsoo pitkään, 

kääntää päätään.

Otetaan verikokeita.

Radiologi ultraa.

Korva-nenä-kurkkulääkäri tutkii lisää.

Katsoo pitkään silmiin, 

poika nielaisee.

Otetaan verikokeita.

Loputon päivä, luukulta toisella. 

Kamala paikka, sanoo poika.

Myöhemmin kun jännitys jo helpotti, 

me naurettiin ja poika kertoi,

 että oli jo monesti ihan varma,

 että nyt se miettii lempeää tapaa, 

että miten tuolle nyt kertois,

 että sorry,

me ollaan pahoillamme kaikest'

Piupau

Ps: Monta asiaa tuli suljettua pois, huomenna tutkitaan lisää mutta hätää ei ole!

Villasukat

Villasukat sain äidiltä lahjaksi,

ne on niin kauniit etten millään meinaa raskia käyttää niitä.

Kun laitan ne jalkaani,

en tahtoisi kävellä.

Tee kupissani tuoksuu voimakkaille mausteille,

kielenkannoissa maistuu kaneli ja hentoinen chili.

Kävin kaupassa potkurilla,

pakkanen poltteli poskia,

auringonsäteistä ei vielä lämpöä heru, mutta mielettömältä se näyttää,

aurinkoinen pakkaspäivä.

Silmiä pitää siristää nytkin, kun kurkin ikkunasta ulos.

Ihanaa päivää sinulle!

Piupau

Gluteeniton taatelikakku

Minulla on syntymäpäivä!

Pidin eilen pienet juhlat rakkaille.

Kasvohoitoa ja kaunistautumista.

Kahvia ja kakkua.

Viiniä ja juustoja.

Suolakeksejä ja salaattia.

Aamulla kun heräsin vähän vanhenpana,

oli olo onnellinen.

Eilistä paistoa blogissa oli inspiroiva ohje jälleen.

Tein oman taatelikakun tähän tapaan.

Laiton 2dl vettä ja 1dl kahvia kiehumaan.

Viipaloin puoli pakettia kuivataatelia ja lisäsin kattilaan.

Annoin kiehahtaa ja nostin jäähtymään. 

Lisäsin liemeen 2 rkl kookosöljyä.

Mittasin isoon mittakuppiin 2dl kuivia aineita;

tattarihiutaleita, tattarijauhoa ja riisijauhoa

ja lisäsin siihen 1tl soodaa ja 1tl leivinjauhetta ja 2rkl tummaa kaakaojauhetta. 

Ripaus suolaa ja piparkakkumaustetta.

1 muna

1 dl luonnonjugurttia

Ja nämä kaikki sekaisin.

Uunissa 30min, 175 astetta.

Kakku odotteli yön yli jääkaapissa.

Ennen tarjoilua leikkasin kakun kahteen osaan, 

kosktutin kahvilla ja laitoin väliin kermarahkaa.

Päälle suklaanappeja.

Rahkana tällä kertaa sellainen valmis, päärynän makuinen rahka.

Siinä oli sopivasti makeutta tekemään tästä kakusta täytekakun.

Toinen kakkupohja odottaa arkea.

Kakku on vähäsokerinen, vain taatelin oma sokeri.

Herkullista.

Piupau

Eilen ja tänään

Eilen pääsin pistäytymään kaupungilla,

löysin pienimmälle toppahousut alennuksesta.

Samaa sarjaa kuin alkutalvella ostettu takki, väri hyvä ja hinnasta puolet pois.

Olipa onnea mukana.

Kerrankin silloin kun tarve oli oikea.

Lapsen jalat venyvät ihan huomaamattomassa hetkessä.

Sitten sitä jonakin tavallisena päivänä huomaa,

että lahkeet lepatta puolessa sääressä,

eikä ole ollenkaan ymmärtänyt varautua.

Ja sitten ostin ne ensimmäiset.

Tulppaanit tuovat kevään.

Oikeasti kevääseen on vielä aikaa,

talvea riittää ja arkea,

mutta päivä pitenee 

ja pieniä auringon pilkahduksia voi jo nähdä.

Toisinaan.

Tänään on harmaata.

Naapurin mänty huojuu hitaasti,

lumi putoilee sen oksilta.

Pääsee taakastaan taas hetkeksi.

Kahvi tuoksuu.

Lukiolainen tuli hyppytunnilla käymään kotona.

Kohta juodaan kahvit ja lähdetään sitten omille teille,

iltavuoro odottaa.

Piupau

Suklaako sen teki?

Maanantait on nykyään mukavia- sanoo poikalapsi.

Minulla oli vapaapäivä.

Viimeiset työpäivät olivat uuvuttavia,

liian täynnä.

Vaapata odoitin, mutta päivä oli huono.

Silmäluomien turvotus on vaivannut pari päivää,

paperinohut iho luomella kirvelee.

Aamulla kun heräsin tuntui silmissä olevan hiekkaa,

sumua ja liimaakin.

Tarkennus vaikeuksia.

Vatsakin on kipeä, turvonnut.

Joudun ehkä syömään sanani siitä;

ettei suklaa voi koskaan olla pahaksi.

Joulunajan pysyin gluteenittomalla ruokavaliolla, 

en sortunut edes äidin torttuihin.

(onneksi äiti leipoi korvaavia, sopivia)

Mutta suklaata annoin itseni luvan syödä,

lukematta sisällysluetteloa.

Ah, mitä ihania konvehteja, 

monenlaisia,

monta päivässä.

Oireet tulevat kai viiveellä,

toivon että paranevat pian.

Tai sitten kysessä on alkava flunssa,

väsymys ei lopu nukkumalla.

Taidanpa pinkaista pakkaseen,

pakotan itseni.

Piupau

LuntaLuntaLunta

Lunta on paljon.

Eihän siitä kauan ole,

kun sitä kaivattiin,

odotettiin oikein kovasti.

Nyt alkaa piisaamaan,

vaikka kaunista se on.

Lumitöitä tehtiin toissapäivänä,

eilenkin sitä kolattiin

ja tänään,

sama meno jatkui.

Ilma oli ihana,

lumi kevyttä ja valkoista.

Etsin aitanportaita. 

Tuuli oli ajattanut paksun,

kermaisan peitteen portaiden päälle.

Kaivoin ja kaivoin,

kyljet kipeiksi.

Löytyi ne,

mutta valmista ei tullut.

Piupau

Uudet lamput keittiöön

Se oli monien hyvien sattumien summa,

että meillä on nyt uudet keittiön lamput.

Vanhaan lamppuun olin jo ihan kyllästynyt.

Uutta olin miettinyt ja vähän katsellutkin.

Sitten kävi niin, 

että oman paikkakunnan poliisi oli ylityöllistetty 

ja aikoja ajokorttiluvan hakemista varten ei saanut päivälle, 

jolloin vapaata olisi ollut.

Vapaata taas ei tunnu olevan milloinkaan,

paitsi sinä päivänä, kun polisilla ei ollut aikoja.

Ajeltiinpa sitten sinne,

missä aikaa oli ja saatiin lupahakemus jätettyä.

Ja siellä oli myös Ikea,

ja lamppuja ja... kun tarvekin oli.

Aikamme kun siinä pyörittiin ja tuumailtiin 

ja otettiin vinkistäkin vaarin,

niin tehtiin päätös, hiukan vapisten kylläkin

ja valittiin HEKTAR kattovalaisimet

upeana, pronssin värisenä.

Jännitin vähän väriä.

Latiahan meillä on pähkinää ja kattohirret tummaa puuta. 

Lamput sopivat tänne niin hyvin, 

että hihkun riemusta aina kun kuljen ohi.

Aloin jopa tykätä lattiasta uudelleen, 

välillä olin ihan kyllästynyt tummaan puuhun.

Ikkunalamput on vielä laittamatta paikoilleen,

vaatii hintsusti enemmän sähkötöitä.

Piupau

Loppiainen

Se, joka rupesi karkkilakkoon,

istuu ja narskuttaa piparia.

Punaisella perintömatolla makaa väsynyt tyttö.

Pienimmäinen autta, kun sen isä leikkaa kuusesta oksia.

"Miks me kuusi pistetään palasiksi"- se kysyy hiljaa.

Heti aamusta me kerättiin tontut

 ja muu joulu pahvilaatikoihin ja isot pojat kantoivat laatikot aittaan.

Punaiset liinat riisuttiin pois ja tilalle levitettiin valkoista ja pellavaa.

Sohva jäi vielä punaiseksi mutta luulenpa että piakkoin sekin saa lähdöt.

Juotiin glögiä ja mietittiin miten vesileiman voisi tehdä ja tallentaa.

Yksi tapa onnistui, tyttö osasi mutta minun uudella koneella se ei onnistu.

Kuvankäsittelykin uudella koneella vaatii opettelua,

 entiset käyttämäni ohjelmat eivät toimi tässä omenassa.

Uusi kone on niin ihana, käynnistyy salamana ja kaikki tapahtuu sormia näpäyttämällä.

olen onnellinen 

ja opettelen.

Kuvat on koitelista,

käveleskelin siellä ihan itsekseni yhtenä päivänä,

kaunista ja kylmää.

Piupau

Kotiin

Aamulla pakattii kimpsut ja kampsut ja pakkauduttiin autoon.

Lunta tuli vaakasuorassa.

Mökkiloma oli lopussa,

kotiin oli hyvä tulla. 

Joulukukat kukkii vielä komeasti. 

Kuusessa kimmeltää ne kaikki rakkaat ja kauniit koristeet.

Poika-ipanat häipyivät samalla oven avauksella, kun kassit kannettiin sisälle.

Tytön kansa keitettiin teet.

Ihailen lahjoja joita sain jouluna. 

Joulu oli lyhyt.

Sytytän kynttilät.

Siirtelen astioita kaappiin,

pyykkikone tekee työtään.

Leivinuunissa on tuli.

Hyvä näin!

Piupau

Sinulle sitä toivon!

Olkoon sinun vuotesi kaunis.

Tulkoon ilo luoksesi usein ja viipyyköön kylliksi, 

jotta onnellisuus pysyy päällimmäisenä.

Ota avoimesti vastaa se hyvä,

joka sinulle annetaan,

 ja anna se kaksinkertaisena takaisin.

Ilahdu pienestä ja näe kauneus.

Sulje korvasi turhalta melulta ja käännä selkäsi ilkeydelle.

Sulje hetkeksi silmäsi,

mieti mitä haluat ja lähde kulkemaan.

Piupau

Uusi Vuosi

Vuosi vaihtui rakettien räiskeessä,

keskellä pimeyttä,

järven jäällä.

Halattiin ja huudettiin hyvän vuoden toivotukset!

Muuten vuosi alkoi hyvin,

mutta kameran laturi jäi kotiin ja akkuvalo vilkkuu punaisena.

Harmittaa, paljon.

Tänään pilkittiin vähän,

telmittiin lumessa ja katseltiin kuuta.

Asuntovaunussa nukuttu yö oli hyvä,

saunassa lämmintä ja herkkuja jokaiseen makuun.

Pienimmät pelaa tammea.

Pakkasta pari astetta.

Kaikki niin kuin mökillä pitääkin.

Piupau

Poron sain joululahjaksi,

se on suloinen tikkujalkoineen.

Halauksia sinulle!