Voi veljet mitä menoa!
Näihin päiviin on mahtunut valtava määrä hyvää,
myös kiirettä ja paniikkia.
Tytön juhla oli kaunia, puku täydellinen,
kampaus onnistui ja meikki pysyi kasvoilla koko ihanan päivän.
Valokuvas ja siihen liittyvät asiat pyöri mielessä yötä päivää.
Muotokuvaus, se on uutta minulle.
Luin, tutkin ja etsin tietoa,
pieni kotistudiokin perrustettiin,
kokeiltiin valotusta,
salamavalo räpsyi ja jäi räpsymättä.
Kuvattiin yömyöhään,
kokeiltiin eri asetuksia, erilaisia valoja ja salaman paikkaa.
Kuvattii itseämme,
toisiamme ja välillä ihan vaan tyhjää mekkoa,
joka ripustettiin kattohirteen.
Ja niin kuin aina tässä asiassa,
mitä enemmän opiskelee, tutkii ja ihmettelee,
sitä tietoisemmaksi tulee siitä ikävästä tosiasiasta,
ettei todellakaan tajua koko asiasta vielä(kään) hönkäsenpöläystä.
Vaatimustaso kasvaa,
pelkät räpsyt ei riitä,
mutta kun...
Tahtoisin nyt niin kovasti sitä ja tätä,
tarvitsisin ja haluaisin tuota,
ja kurssille olisi ihan pakko päästä,
mutta kun...
Villatakista puuttuu napit,
aikaa ei nyt ole.
Tyttönen sai vieraakseen nuoren neidin Hollannista.
Teatteriprojekti johon tytöt osallistuvat, kestää kaksi viikkoa,
kuskaamista ja kestitsemistä piisaa.
Yritetään puhua kieliä,
nauretaan ja sönkötetään.
Hauskaa on!
Piupau