Olen niin huono

Olen niin huono.

Siis suorastaan surkea.

Ihan mahdonton

ja kehityskyvytön.

Siis olemaan yksin.

Olen kuin kipeä kissa.

Kierrän hiljaista taloa.

Mietin mahdollisuuksia.

Päätin juhlistaa vapaata perjantai-iltaa

 jollakin ihanalla ruualla,

vain minua varten.

Otin pyörän ja päädyin kauppaan.

Pyörin kaupassa ristiin rastiin.

Pelkäsin jo,

että lihapataa maistattamassa ollut miekkonen

 tekee minusta ilmoituksen sosiaalihuoltoon,

 auttamattomasti eksyksissä.

Ja kun viimein tulin kotiin,

ette oikeasti voi arvata mitä kassissani oli.

Niin, ette voi!

MAKSALAATIKKOA!!

Ja niin minä sitten söin yksi hiljaisuudessa

 mikrossa lämmitettyä maksalaatikkoa

enkä oikein tiennyt pitäisikö itkeä vaiko nauraa.

No,

taisin nauraa

mutta kyllä itkettikin.

Niin huono!

Sitten päätin lähteä elokuviin

mutta

en kerennyt aikomaani näytökseen.

Menin mammuttimarkkinoille ja ostin

kahvia ja pyykkipulveria.

Kahvia ja Pyykkipulveria.

No ostin sentään keltaisia ruusuja,

siitä plussa minulle!

Olen sentään herkutellut,

tiramisukääretorttua jäi syntymäpäiviltä.

Keitin  lappapuuroa

ja tein puolukkarahkaa evääksi.

Saan nimittäin pian vapauttaa itseni tältä;

 nauti nyt kun saat-ajatukselta,

 hetkeksi,

työ kutsuu.

Kaikkiista pienimmälle olen ommellut apinapaidan.

Saapa nähdä suostuuko panemaan päälleensä,

kun ei ole niitä valomiekkoja ja

pääkalloja.

Ilmassa on mieltöntä jäätävyyttä.

Aurinko kyllä paistaa.

Minä kietoudun villaan

ja

suljen hetkeksi silmäni.

Halatkaa niitä jotka ovat lähellä

ja

lähettäkää lentosuukko niille jotka ovat  kaukana.

Suukkosin,

Ihanaa lauantaita kaikille!