Lankaa ja Arabiaa

Siinäpä ne!

Tärkeimmät.

Lankaa voi pyörittää kädessään vaikka kuinka kauan,

kunhan siinä on se,

 jokin.

Tuo keltainen on se karkki, valitsin sen ainoastaan värin perusteella,

ja sen,

että se on merinovillaa.

Niin kaunista.

Siitä tulee huivi.

Enempää ei tarina vielä kerro.

Keltaisen ostiin siis Kerästä,

silloin kun siellä kävin.

Ja harmaa Donegal,

siinä on luonnetta.

Siitä tulee se vötjäke,

tai joku muu sellainen.

Ja Arabiat.

Nuo vanhat ja,

en oikein osaa sanoa mikä niissä on se juttu. 

Johonkin kuppiin kun tarttuu, se kai vaan jotenkin liimautuu sieluun, 

tai kun vaan näkee kupista pilkahduksen, alkaa sydän tykyttää.

Arabian astioita on olemassa paljon, monetkaan eivät puhuttele, vanhatkaan.

Mutta sitten on ne eräät, jotka pyrkivät päästä mukaan, eikä niitä vaan voi jättää.

Eikä niitä oikein voi kaappiinkaan panna. Siinä ne ovat arvokkaina pöydänpäässä,

niitä on hyvä katsoa. 

Kahvikuppeja kerään ensikesän juhlia varten,

eriparisia.

Ja pikkulautaset saavat toimittaa kynttilänalustan virkaa,

ovat siis ihailtavissa,

aamusta iltaan. 

Piupau