lauantai 10. lokakuuta 2015

Aikainen aamu




Heräsin varhain.
Ulkona vielä pimeää,
keittiössä tuoksui kahvi.
Metsämies oli poistunut eväineen.

Keitin teetä,
sain seuraksi pienimmäisen,
sen silmissä oli unta,
mutta se hymyili.
Äiti oli kotona.

Laitoin viime talvena neulotun angoraneuleen painumaan,
toivon siitä mukavaa lämmikettä kotoiluun.

Käperryttiin sohvan nurkkaan peittojen alle,
tarjottimella syötävää ja sitä teetä.
Kutimet ihan käden ulottuvilla.

Tänään aijon ostaa uudet langat.
Tarvitsen ison vötjäkkeen,
lämpimän ja pitkän.
Tiedättehän.

Piupau



12 kommenttia:

  1. Tiedän, Piupau <3
    Kauniita kuvia, ja ihanasti kerrottu aamuhetki..
    Leppoisaa viikonloppua sinulle, ihana Piupau ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, kiitos! Niin kauniita sanoja! Hymyilen.

      Poista
  2. Mukavia tunnelmia niin kuvin kuin sanoinkin.
    Aurinkoista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kirjoitettu, iso lämmin vötjäke kyllä vaan. Aivan mahtavan tuo vanha täkki, kukkainen, olen kerännyt vastaavia kirppareilta. .) Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täkit on minunkin suosikkeja, kirpparit kunniaan!
      Vötjäke ei ole oikein saanut tulta purjeisiinsa, jotai muuta tuli tilalle. Odottakoon vuoroaan, se tulee vielä.

      Poista
  4. Nyt sen keksin. Tarvitsen vötjäkkeen! Kiitos! Olinkin pohtinut jo, että mitä kummaa minulta puuttuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun keksit! Kyllä jokainen kunnon nainen tarvitsee oman vötjäkkeensä ;)

      Poista
  5. näinpä,kotoisaa ja turvallista <3

    VastaaPoista
  6. Ihanaiset aamutunnelmat <3 Ihastuin oitis tuohon täkkiin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne hitaat aamut ovat niitä parhaita. Ja täkit! Niihin on hyvä kietoutua ja haaveilla, vaikka sitten vötjäkkeistä!

      Poista