Heräsin varhain.
Ulkona vielä pimeää,
keittiössä tuoksui kahvi.
Metsämies oli poistunut eväineen.
Keitin teetä,
sain seuraksi pienimmäisen,
sen silmissä oli unta,
mutta se hymyili.
Äiti oli kotona.
Laitoin viime talvena neulotun angoraneuleen painumaan,
toivon siitä mukavaa lämmikettä kotoiluun.
Käperryttiin sohvan nurkkaan peittojen alle,
tarjottimella syötävää ja sitä teetä.
Kutimet ihan käden ulottuvilla.
Tänään aijon ostaa uudet langat.
Tarvitsen ison vötjäkkeen,
lämpimän ja pitkän.
Tiedättehän.
Piupau
Tiedän, Piupau <3
VastaaPoistaKauniita kuvia, ja ihanasti kerrottu aamuhetki..
Leppoisaa viikonloppua sinulle, ihana Piupau ♥
Kiitos, kiitos, kiitos! Niin kauniita sanoja! Hymyilen.
PoistaMukavia tunnelmia niin kuvin kuin sanoinkin.
VastaaPoistaAurinkoista viikonloppua sinulle!
Kitts Between! Se oli hyvä viikonloppu, todellakin!
PoistaIhanasti kirjoitettu, iso lämmin vötjäke kyllä vaan. Aivan mahtavan tuo vanha täkki, kukkainen, olen kerännyt vastaavia kirppareilta. .) Mukavaa viikonloppua <3
VastaaPoistaTäkit on minunkin suosikkeja, kirpparit kunniaan!
PoistaVötjäke ei ole oikein saanut tulta purjeisiinsa, jotai muuta tuli tilalle. Odottakoon vuoroaan, se tulee vielä.
Nyt sen keksin. Tarvitsen vötjäkkeen! Kiitos! Olinkin pohtinut jo, että mitä kummaa minulta puuttuu <3
VastaaPoistaHyvä kun keksit! Kyllä jokainen kunnon nainen tarvitsee oman vötjäkkeensä ;)
Poistanäinpä,kotoisaa ja turvallista <3
VastaaPoistaJuurikin niin!
PoistaIloa viikonloppuusi!
Ihanaiset aamutunnelmat <3 Ihastuin oitis tuohon täkkiin!!!
VastaaPoistaNe hitaat aamut ovat niitä parhaita. Ja täkit! Niihin on hyvä kietoutua ja haaveilla, vaikka sitten vötjäkkeistä!
Poista