Kerässä

Porkkanat!

Joka ikinen vuosi niitä saa nauraa.

Minun porkkanamaassa asustaa ihan varmasti jotain taikatyyppejä,

jotka panee hyrskynmyrskyn 

ja saa porkkanat muovautumaan mitä erilaisempiin muotoihin. 

Hyviä ne on silti.

Tämä viikkoa oli huikea.

Oltiin Tampereella.

Pienimmäinen potki palloa kolme päivää astetta kovemmassa tiimissä,

ja me dinosaurukset oltiin niin lomalla.

Kylpylähotellissa hemmoteltiin itseämme ja toisiamme,

ja nautiittiin Tampereen kauneudesta.

Tehtiin pitkiä kävelylenkkejä, 

pistäydyttiin suloistakin suloisimmissa puodeissa ja kahviloissa.

Syötiin hyvin.

Ja minä kävin KERÄSSÄ.

Sanaton.

Sitä minä olen

ja niin onnellinen.

Ostin repullisen lankaa,

ja tallensin sisäiselle muistikortilleni 

ihan jokaisen lankakerän tuoksun ja tekstuurin.

Kamera jäi kotiin.

Lapset laulaa,

ja nauraa.

Minä kudon, liian monta työtä on kesken,

ja kun ne vielä jokainen kutsuu on oleminen vaikeaa.

Toivoisin,

 että osaisin kutoa englanniksi,

löysin ohjeen ihanaan huiviin.

Lanka minulla nyt on,

ihan ehdottomasti kaunein.

Kuvaan se teille,

 kun valo taas tulee.

Piupau