Viimeistelen neuleita jotka ovat odottaneet. Huivi on villi eikä käyttäydy kunnolla. Sen oli vaan päästävä puikoille ja sieltä pois. Lämmittää se.
Luotolainen on viimein painettu kuosiinsa.
Kadehdin miestä kun sai tuollaisen lahjan vaimoltaan, minähän se viluinen olen. Ei hän. Väri on ruskehtavanharmaa.
Kanat on jäässä vaikka tarvitsen ne sulana. Onneksi on kodinkone joka auttaa. Laitan vuokaan perunansiivuja ja kasviksia, kanan, sinihomejuuston ja kerman kera. Odotan parhautta päivälliseksi.
Teen päivitystä puhelimella, ensimmäistä kertaa. Kuva on otettu myös puhelimella, tässä pimeydessä. En toivonut vesisadetta.
Piupau
Ps: kun kirjoitan Piupau, puhelin tarjoaa vaihtoehdoksi puupainotöitä, hauskaa.