Hiipien

Pikkuisen jo kutkuttaa.

Joulu on tulossa.

Punainen alkaa näyttämään taas niin ihanalta.

Kodin laittaminen tuntuu mukavalta.

Tilasin verhot saliin ja keittiöön.

Niitä on nyt täällä ripusteltu ja sommiteltu,

nauraa hekotettu,

mukavia kömmähdyksiä,

leikkaa, liimaa,

askartele :)

Mutta lopulta on verhot ikkunassa ja

tunnelmaan olen tyytyväinen.

Ensimmäinen Nissekin

pääsi keittiöön ruokailijoita vakoilemaan.

Keittiön pöydälle tarvitsen nyt uuden vahakankaan,

vielä hetki sitten tuo lila viehätti niin kovin,

mutta nyt tarvitaan jo jotain jouluisenpaa.

Ja nyt aijon kiivetä parvelle ja

 polkaista ompelukoneen käyntiin,

saapa nähdä mitä syntyy.

ISI ON SE

Isi on se joka näkee ja kuulee.

Näkee vaikkei olisi paikalla,

kuulee vaikkei puhukkaan.

Isi on se joka tietää,

joka rauhoittaa ja

antaa luvan olla.

Isi on se joka heittää lapset hankeen,

vie metsää

ja on läsnä.

Isi on se joka rakastaa,

arvostaa

ja näkee kauneutta silloinkin kun sitä ei tunne.

Kiitos omalle isille,

eilen,

tänään

ja huomenna!

Jokainen päivä on matka!

Lama

Jonkinlainen syyslama on napannut minut.

Mikään ei innosta,

harmittaa ja keljuttaa.

Kotityöt tympäsee ehkä enemmän kuin koskaan,

koko koti tuntuu painavalta taakalta,

huonolta ja kurjalta.

Yritän ja pinnistelen,

päätän olla positiivinen ja

huomaan taas istuvani käsi poskella.

Selaan lehtiä ja etsin kadonnutta inspiraatiota.

Flunssa kitkuttaa päässäni jo toista viikkoa,

ei kaada kunnolla mutta nipistelee ja verottaa.

Olen pakottanut itseni jättämään lenkkeilyn,

jotta yskä ymmärtäisi lähteä.

Portaatkin saa puuskuttamaan,

zumbaan en siis uskalla.

Tänään kuitenkin vietetään syntymäpäivää!

Kakku pitäisi kyhätä,

siivota ja siistiä.

Kevennys: Aamulla kun heräsin tuli tyttönen vastaan keittiössä. Eilen jo sovittiin että tulevat suoraan kotiin koulusta, että siivotaan ennen kuin juhlat alkavat. Kysäisi siinä tyttönen ohi mennen, että riittäähän se että oman huoneensa siivoaa: Ei riitä, sanoin minä. Ja  siihen sain niin mahtavan vastauksen että se jotenkin näiden pakkopullaa-siivous-vapaapäivien päätteeksi sai minut hetkeksi kokonaan raiteiltani:

Tosi epäreilua, sie et siivoa koskaan, aina me jouvutaan kaikki tekemään!!

Että tämmöstä!!

Sukkasillaan

Olen kulkenut sukkasillaan,

pysähtynyt.

Kerännyt tavarataivaan palasia lattioilta,

hätyytellyt villakoiria kuivamopilla,

repinyt alas riippuvia,

ripustanut roikkuvia.

Siirrellyt ja kuljetellut.

Sivoukseksikin sitä kuulen kutsuttavan.

Siistiä  vaan ei tunnu tulevan.

Olen kulkenut sukkasillaan,

päässäni ajatuksenmurusia pyörittänyt.

Miksi helppous on niin vaikeaa,

miksi suorakin monimutkaista.

Mikä on tarkoitus

ja mikä on seuraus.

Olen kulkenut sukkasillaan,

ja rutistanut ohikulkevia.

Tulevia ja meneviä.

Ollut kaiken keskellä yksin

ja hetkessä liian läsnä.

Olen kulkenut sukkasillaa,

kun on uudet millä kulkea.

Pitkät ja palmikkoiset,

ihan parhautta.

Loma meni,

teki tehtävänsä.

Oli aikaa kutoa,

oli rauhaa lukea,

oli paljon puhetta

ja autuas hiljaisuus.

Oli metsä missä painella,

portaita jota kiivetä.

Leikkiä,

pelejä,

ja tikkumakkaraa.

Sukatkin siellä valmistui,

ja kransseja,

paljon kransseja :)

HARMAUS

Harmaan sävyt kiehtovat.

Valkoinen kanerva loistaa syksyn valossa.

Mökkikylä kasvaa

ja kutsuu kynttiläiden sytyttäjää.

Syysloma lähestyy,

harmaa kelohonkamökki odottaa,

odotus antaa voimaa

viimeisiin työvuoroihin,

vielä yksi ilta-aamu.

AURINKOA JA ZUMBA

Aurinko kaikille!

Kasvatin rakkaudella auringonkukkia koko kesän.

Juuri kun sen kauneus oli valloittavimmillaan tuli pakkanen,

ja puraisi.

Ai että se sattuu.

Onneksi kuvat on muistoina.

Tänään oli se päivä!

Elämäni ensimmäinen zumbatunti.

Jihaaa,

se oli hauskaa!

Kaikkihan siitä puhuu,

kaikkihan sitä kehuu,

eikä tosiaankaan turhaan.
Tehokasta ja juuri sopivasti raskasta,

omaan tahtiin säädeltävissä,

ilolla,

valolla ja rakkaudella!

Kokeilkaa,

jos ette vielä ole kokeilleet.

Kertokaa,

jos olette!

Ja voikaa niin hyvin!!

Sirkuskoira

Syksyn väriloisto oli upea!

Viimeyön pakkanen taisi nujertaa viimeisetkin kukkijat.

Vaahteranlehtiseppele on tekemättä.

Puikoilla palmikkosukat,

kaulaliina odottaa viimeistelyä.

Illalla syystempaukseen.

Sanoinkuvaamatonta lasten riemua.

Takana kolme yötä töissä,

vaativaa yötä.

Edessä vapaa viikonloppu,

yksin lasten kanssa kotona.

Ehkä reissu kaupungille,

muuten vain kotona.

Sirkuskoira on laitettu kovaan kouluun,

tai ei kouluun ollenkaan.

Kokeillaa täydellistä jääkautta,

me ei huomata sitä ollenkaan.

Siitä on tullut liian mustasukkainen,

komentaa kaikkia ja häslää liikaa.

Nyt se yritetään pudottaa koiraksi koiran paikalle :)

Saapa nähdä onnistuuko.

Ihanaa alkavaa viikonloppua!