Parasta ikinä

Tein tänään parasta kanakeittoa ikinä,

ehkä ihan parasta ruokaa mitä olen ikinä tehnyt.

Ja näin se meni,

ruskistin kanasuikaleet isossa teflonkattilassa,

lisäsin teelusikallisen vihreää currytahnaa

ja mausteita (paprikajauhe, teriaki-mausteseos, suola)

melkuttelin hetken.

Sitten sekaan pilkottu sipuli,

laitoin kaksi isoa isoksi paloiksi pilkottuna.

Lisäksi kaksi sellaista kokonaista valkosipulipallukkaa,

tiedättehän, 

niitä joissa ei ole niitä kynsiä vaan yksi kokonainen pallo.

Valkosipuleita en pilkkonut.

Sitten sekaan kaksi kokonaista punaista paprikaa isoina suupaloina,

yksi varsisellerin varsi

 ja rasiallinen tuoreita herkkusieniä.

Pyöräyttelyä jälleen.

Lorautin vähän vettä ja nakkasin perään kanaliemikuution.

Annoin liemikuution sulaa ja lisäsin kookosmaidon (500ml)

Kun keitto kiehui lisäsin jäisiä pakastevihanneksia

 (kukkakaali, parsakaali,porkkana)

Siinä se taisi kiehua hiljalleen puolisen tuntia,

enenpää ei maltettu odottaa :)

Niin hyvää!!

KANNATTAA KOKEILLA!!

Reseptin sain ystavältäni,

kiitokset siis sinne rajalle!

Piupau

Ps: Lankapallosta alkoi muovautua villatakki, ylhäältä alas mennään taas...

Luotolaiset

Tässä minun omat ihanat pojat

 LUOTOLAISISSAAN

Paitoja on tehty pitkään ja hartaasti,

välillä hammastakin purren.

Suurin ja pienin on äitini tekemät,

keskimmäinen se jota aloitin rakkaalleni,

johon laskin silmukat pahasti pieleen.

Onneksi on monen kokoista pitäjää :)

Miehenkin paita on jo valmis,

pitäisi vaan vielä panna painumaan ja kuvata.

Nyt saa kyllä luotolaiset riittää vähäksi aikaa!

Mutta on ne kyllä ihan huippu ihania!

Ihanaa viikonloppua sinulle,

mulla se alkoi vasta nyt!

Huomenna on lupeissa käsityömessut,

onnellisuutta!!

Piupau

Näin yöllä unta

Näin yöllä unta että me erottiin.

Me tiedettiin molemmat ettei ole mitään syytä jatka.

Me sovittiin lapsista ja muista asioista ihan tyynesti.

Me kuljettiin toistemme ohi ja oltiin ventovieraita.

Me ei murehdittu huomisesta eikä menneestä.

Me pantiin talo myyntiin ja päätettiin muuttaa kaupunkiin.

Me puhuttiin vakuutuksista

ja kaupassa käynnistä.

Me puhuttiin puhelimessa.

Me kirjoitettiin kauppalistaa ja siivottiin saunaa.

Me oltiin unohdettu että me rakastetaan toisiamme!

Ihan kamalaa!

Piupau

Siemeniä

Siemensekoitus-purkki huutaa juuri nyt tyhjyyttään.

Sekoittelin purkkiin kaikkea mitä kaapista löytyi:

auringonkukansiemeniä,

pinjansiemeniä,

rusinoita,

pellavarouhetta,

kuivattua mustikkaa,

mantelijauhetta,

pähkinoitä,

suklaarusinoita,

 ja kuivattuja hedelmäpaloja.

Nyt on kaappikin tyhjä.

Uusia ideoita kaivataan!

Mitä sinun purkistasi löytyy?

Luonnonjugurtti ei ole mitään ilman pureskeltavia

nyppysiä :)

Iloa päivääsi!

Piupau

Tunteita

Päivät kulkevat monien värikkäiden tuntejen kautta iltaan,

kynttilät pehmentävät pimeän painavuutta.

Viikot vaihtuvat

ja kuu jatkaa kiertoaan.

Päivän työt alkavat aina uudestaan,

tehtävät odottavat tekijäänsä

eikä tästä maailmasta valmista tule.

Romuloinen pyöräni,

se jonka pelastin roskalavalta,

on viimein päässyt ensiajelulle.

Sen valmistuminen on vaatinut monia kohtaamisia,

 puheluita, 

ajeluita ja vierailuja.

Monia käsiä ja tiedon jyväsiä.

Itkua mutta myöskin naurua.

Päättäväisyyttä ja taistelutahtoa,

pettymystä ja nöyrtymistä.

Niin monia tunteita

 ja odotuksen tuskaa että ensimmäiset polkaisut tuntuivat sydänalassa,

 satulankitinä kimposi takaisin taivaankaaresta ja 

koko kylä kuuli sen riemuisan menemisen ilon.

Kiitos kaikille kortensa kekoon kantaneille!

Piha tarjoilee parastaan,

värit syvenevät päivä päivältä.

Kaipaan pitkospuita ja retkeilyn riemua.

Pönttöuuni lämmittää mukavasti,

otan käsityön syliini ja teekupin käteen.

Ilta voi alkaa!

Piupau

Ilmassa juuri nyt

Voi mitä päiviä!

Ilmassa tuoksuu syksy,

valo tulee matalalta kuulaana

mutta kesäinen lämpö saavuttaa vielä maankamaran.

Kesäkukat hohtaa,

amppelikukkien pitkiin häntiin takertuu keltaisia lehtiä.

Aamukaste viipyy pitkään ylivenyneessä nurmikossa.

Vaahteranlehdillä leikittelee värienkirjo.

Lähden metsään latamaan akkuja.

Piupau

Sunnuntaina

Ensimäinen viikko loman jälkeen on takana.

Viikonloppu oli odotettu.

Oltiin pitkästä aikaa koolla siskojen kanssa,

yökylässä oli hyvä olla.

Lauantaina kun koko suomi siivosi,

me kirppisteltiin ahkerasti,

tein muutamia mukavia löytöjä;

vanhoja vilttejä,

sinkkkisagon,

vanhaa lasia ja vaatteita.

Tänään aloitin päivän savusukeltamalla.

Ensimäinen leivinuuninlämmitys ei sujunut niin kuin strömsössä.

Kitkerä haju leijuu talossa edelleen.

Levittelin lattioille uusia (vanhoja) räsymattoja,

kaipaan väri ympärilleni.

Soppa odottaa pöydällä nälkäisä suita. 

Taidanpa vispata kermavaahtoa lasten iloksi.

Paviljonki pitää purkaa,

tänään on hyvä päivä siihen,

lämmin kuiva tuuli puhaltelee sopivasti.

Pyykkikin kuivaa taas ihanasti,

sitä iloa ei kestä enää kauaa,

surullista siirtyä taas sisälle ripustelemaan.

Sirkuskoirasta on tullut korikoira,

se tunkeutuu nukkumaan jokaiseen koriin ja koppaan.

Vaihtelu virkistää,

luulisin.

Piupau