Heinäkuun viimeinen ??

Niin se on

En voi lopettaa ihmettelemästä miten nämä päivät liitää,

viikot vierii

ja kuukaudet vaihtuvat aina uusiin.

Mutta joo,

vaikka kuinka rakastan kesää

ja kukkasia,

olen varsin valmis ottamaan syksyn vastaan.

Annan mielelläni arjen palata pirttiin,

lapset kouluun,

pieninkin jo koululle eskariin.

Olen korviani myöten täynnä remonttia,

olen väsynyt ja kyllästynyt.

Väsynyt ainaiseen kiireeseen,

siihen että äkkiä kotihommat alta pois

että pääsee maalaamaan...

...tai töihin.

Kyllästynyt ja ärsyyntynyt,

vaikka kuinka on taas paiskittu,

ohitettu kesäloma

ja kaikki kesän riennot,

siltikkään ei ole vielä valmista.

Ei ole,

ei kai ikinä tulekkaan,

usko loppuu!

Ja sitten kauppaa,

pyykille,

ruokaa pataan ja töihin :)

Ai että tämä elämä taas on!!

Vapaapäivänä:

-Herään kurjaan olotilaan

-Nenähuuhteluita ja teetä

-Viherpirtelöä ja pyykinpesua

-Auringonpaisteen villitsemät lapset,

yksi sadepäivä tekee ihmeitä

-Muikkuja ja salaattia

-Vesirokkonäppylöitä

-Maalausta, maalausta ja maalausta

-Kukkatäkillä loikoileva koira

-Lautaläjien kanssa kilvan komistelevat kukkaset

-Sateesta kostea ruoho

...sitä se on

Nirskuntaa ja pauketta

Jihaaa,

täällä paukkuu!

Ulkovuori on viimein saanut

purkutuomion ja uutta lautaa lyödään seinään.

On se vaan melkoinen näky

kun lautaverhous on purettu pois.

Valtavia ampiaispesiä

löytyy seinän välistä.

Meillä on siis ollut hyyryläisiä :)

Vanhan rakennuksen remontoinnissa on haasteensa.

Uuteen taloon verhous olisi jo vaihdettu,

mutta vanhassa seinien suoraan

koolaaminen vie valtavasti aikaa

ja myönnytyksiä on tehtävä.

Kaikki ei vaan täsmää

mutta mitäpä tuosta,

jos mökki on ollut kiero viimeiset sata vuotta

niin olkoonpa sitten seuraavatkin sata.

Ja kun rapataan niin roiskuu...

Huomaatko kuvassa jotain

epätavallista?

Rakkaani toivoo ettei kukaan huomaa :)

Aitta

Pihassamme töröttää vanha aitta.

Punamullattu,

kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi luokiteltu,

mutta ei kuitenkaan suojeltu,

ainakaan vielä.

Siihenkin asiaan pitäisi paremmin perehtyä,

tutkailla hyödyt ja haitat.

Entisöintityöt odottavat,

vain vuotava katto on pietty piipunjuuresta

ja saatu näin lisäaikaa.

Yläbannerissa on kuva aitasta etupihan puolelta.

Toisessa päässä on asuinhuone

leivinuuneineen.

 Välikatto on ihan laho,

saattaapi tippua alas päivä minä hyvänsä.

Purkulautojen säilytyshuoneena toiminut...

ja haaveiden kesähuoneena,

niille mattopuille ja kesäkahveille :)

Toisessa päässä  hirsinen aitta,

varastona toimiva,

täpötäynnä kaikkea sälää.

Miten sitä ihminen voikin niin paljon

haalia tavaraa nurkkiinsa.

Aitan ylisille vie jämäkät portaat,

vielä joskus me siellä nukutaan kesäyönä,

hyttysverkon suojissa.

Aitta on kesäisin ihanan viileä.

Sisällä aitassa on pikkuinen koppero,

"vaatehuone" vai mikä lie.

Vasta taannoin huomasin sen sisäpuolen

tapetin todellisen kauneuden.

Miten mielettömän kauniit värit.

Ulko-ovi on vankkaa puuta,

lukkopesä vallan jämerä.

Takapuolella kasvaa juhannusruusut,

hurmaava tuoksu hellii ohikulkijoita.

Ja piippu,

siinä on sitä jotain.

Vaatinee täydellisen tarkastuksen

ennen kuin tulen voi uuniin tuikata.

Toivottavasti kuitenkin korjattavissa.

Uusia lukijoita on tullut!

Tervetuloa!

Olette niin täärkeitä, jokainen.

Rauhallista sunnuntaita!

Hiljaista

Sisäälä kaipaus,

hiljainen kuiske.

Paahtavan auringon tuoksu iholla,

varpaissa ruohon silppua.

Voikukan valkoinen hatuvapallo

 heilumassa hiljaa lempeässä  tuulessa.

Minun aamuni

Juhannusruusun tuoksussa

 IHANAA JUHANNUSTA!!

Lähden töihin.

Pakatut laukut odottaa.

Illalla kiireesti kotiin,

perhe autoon

ja mökille!

Loma voi alkaa!

Kolme päivää!

Nautitaan

päivänä sateisena

Eilen siivota suhautin rivakasti ennen töihin lähtö,

olin yksin kotona,

siis oikeasti ihan yksin,

edes sirkuskoira ei ollut perässä pyörimässä.

Siivosin nopsakasti,

ajatuksena,

että tänään,

vapaapäivänä saan kuljailla pihamalla,

kopsutella ja kuvata kukkasia.

Ja PAH,

vettä tulee

enemmän ja vähemmän,

tasaisesti koko päivän.

Mitäpä tuosta,

villatakki onkin odottanut tekijäänsä,

kukkapeitot päälleen pötköttäjää.

Mikäpä on sadepäivänä sisällä kuljeskellessa,

villasukat jalassa,

pyykkipäivänkin voi siirtää hyvällä syyllä huomiseksi.

Oikeasti aika ihanaa :)

Lumipalloheisi näyttää säälittävältä,

oksat on niin täynnä valtavia kukkapalloja

että sade saa oksat painumaan maata kohti.

 Se näyttää lähes yhtä surkealta

kuin uitettu Tiuku.

Siis todella surkealta.

Kevensin hiukan sen taakaa

 ja taittelin muutamia oksia maljakoihin.

Sinne tänne niitä sitten kuljettelin.

Itsekseni hymisten.

Lapsia ilahdutin pannarilla,

teki vaan mieli jotain pyöräyttää,

välipalanälkää tyydyttämään.

Päivä on siis ollut varsin löysä,

ihanalla tavalla vallan tyhjänpäiväinen.

Pienen jalkapalloilijan noukin äskettäin

kentänlaidalta,

hanskoista väänsin vettä litran verran :)

Toisen jätin sinne tilalle,

siellähän nuo sateessa kasvaa ja voimistuu,

onneksi eivät ole sokerista!

Leppoisaa iltaa,

itse kullekkin säädylle!