Rakkautta

 

Eco Line 

Resham Silkwool

25% kierrätyssilkkiä, 75% villaa

Tiibet

Käsin kehrättyä,

hurmaavaa.

Nappeja menin ostamaan ja ostin lankaa.

Mitä siitä tulee,

on vielä arvoitus.

Villatakkiko?

Piupau

Kouluun

Nuorimmainen on saateltu koulutielle.

Iloisella mielellä lähti pikkuinen,

reppu selässä keikkuen

kulki tuttua reittiä.

Kun eskari oli samoissa tiloissa

on kaikki jo melkein tuttua.

Luokkajako meni uusiksi viimemetreillä joten ope on ihan uusi,

iloisen näköinen nuori nainen.

Hymyssä suin katseli ekaluokkalainen opea koulun pihamaalla.

Luottavinen katse,

hitunen ylpeyttä hennoilla harteilla.

"Tuu Äiti sitten hakemaan",

vilkutus

ja niin lähti luokka open perässä kohti luokkahuonetta.

Siitä se alkaa,

pikä tie elämänpoluille.

Piupau

Tervetuloa kaikki uudet ihanat lukijat!

Ompelua

 

Innostuin ompelemaan taas pitkästä aikaa.

Kankaan olen ostanut kauan sitten Metsolasta.

Traktorikangas on ihanan paksua neulosta.

Tein ensin housut,

niistä tuli hyvät 

ja pienimmäinen pomppi innoissaan.

Kangasta jäi vielä hihojen ja hupun verran

joten huppari sai yksivärisen vartalo-osan,

(kamalaa, en millään saa päähäni miksi tuota vaatteen keskiosaa kutsutaan :)

päällä ruskeaa joustofroteeta ja sisällä keltaista trikoota.

Nepparit ostin eilen

ja illalla vasaroin ne paikoilleen,

muutamia ylimääräisiä sydämensykähdyksiä se aiheutti,

en ole ikinä,ikinä milloinkaan tainnut itse neppareita kiinnittää,

yksi huti,

muuten onnistunut tulos.

Huokaisu ja helpotus.

Puvusta tuli varsin hyvä

ja mieleinen innokkaalle mallille.

Yllä muutama kuva siitä,

mitä kaikkea traktorivaatteissa voi tehdä.

Toivun

 

Seitsemän päivää,

työntäyteistä työpäivää,

kaksi yötä,

valvomisesta väsynyt keho.

Aamun suunitelmat sulivat vesisateeseen.

Kuljen hitaasti,

hauraana.

Luen kirjaa joka on kuljettanut minut kaus pois jo niin kovin pitkään.

Nautin satiinilakanoiden kosketukseta paljaalla ihollani.

Vaivun mietteisiin helposti,

tunnen puristuksen sydänalla,

raskasta hengittää.

Reppureissu odottaa,

perinteinen,

reput ja uudet kynät,

 penaalit ja muut värmeet täytyy hankkia jokaiselle.

Ensimmäistä kertaa pienimmäinenkin kuuluu koululaisiin.

Niin ylpeä ja innoissaan odottaa.

Vaatteet on hankittu.

Koulutielle on hyvä lähteä.

Hain sateessa salaattia kasvimaalta,

kylmä vesi piiskasi paljaita jalkojani,

pisarat rummuttivat päälakeani,

kuljin märällä nurmikolla,

väistyköön väsymys,

toivun

Piupau

Omena päivässä...

Kaksi parhaassa.

Meillä on herkuteltu omenilla.

Ihan kaupasta ostetuilla kyllä

mutta todella harvinaisen hyvillä!

Ostan yleensä aina keltaisia omenoita,

nyt, ihan jostain hetken mielenhäiriöstä 

ostinkin pussin pirkan punaisia pieniä omenoita. 

Rakastuin.

Ollaan sitten rouskuteltu niitä ihan pussikaupalla,

ihan kuorineen,

välipalaksi,

iltapalaksi,

aamupalaksi,

jälkipalaksi,

matkapalaksi...

Maistakaa!

Voin suositella ja ylistää.

Palu arkeen on ollut kivinen,

mustikat jäivät metsään mökkiseudulle,

autonnokka käännettiin kohti kotikontuja,

seitsemän päivän työputki on alkanut.

Loma oli hyvä

ja töihin on kiva palata.

Väsymys painaa harteita,

ehkä tähän taas tottuu.

Piupau

Olivipuu ja pellavaa

 

 

 

 

 

Eksyin taas ihanaa sisustuskauppaan, 

 White House  on paikka jossa hullaannun aina.

Mitään en aikonut ostaa mutta

toisin kävi.

Ostin ihanaa rouheaa pellavaa ja

ompelin siitä sohvan päälle uudet päälliset.

Pallavanauhasta leikkasin No1 palasia ilmettä antamaan.

Vanha tyyny on samaa väriä ja tyyliä.

Olivipuu on 

ei aito.

Voi siis olla että se selviää" hengissä"

pitkäänkin tässä pimeässä pirtissä.

Tein viherpirtelöä lounaaksi.

6-vee maistoi pillillä, kasvoilla epäluuloinen ilme.

"juo pois, sitten saat jäätelön" -sanoin

Ilme kertoi että nyt mennään äärirajoilla.

Maistoi uudestaan ja sitten alkoi kaupankäynti,

"jos juo puolet, saako jäätelön...edes puoli jäätelöä"

Ei!!!

"Se on hyvää ja terveellistä" -tsemppasin

Siirryin oman lasini kanssa sohvalle.

Poika puhisi keittiöstä.

Kuului tuhinaa, epämääräistä kilinää

sitten hento huikkaus

"otan sen jäätelön huomenna".

Naurattaa :)

Päivä kesästä

 

 

"Harmi kun rakensitte nuin korkean aidan,

nyt me ei voida nähdä mitä teidän pihassa tapahtuu"

-totesi eräs ohikulkija joka pysähtyi jutustelemaan.

Salaisessapuutarhassa kukkii,

tiilimuuriin on istutettu kivikkokasvia,

juuri nyt en muista nimeä,

olen huono niissä.

Poikalapset lähtivät serkkulaan, siis kaksi keskimmäistä.

Pakkasivat reppunsa ja suuntasivat bussiasemalle,

sanoivat tulevansa sitten "jokupäivä".

Kauppapörssi tyhjennettiin armottomasti,

jäljelle jäi vain viidensentin kolikot,

muutama tummunut olemattomankevyt lantti.

Kävin tänään hillassa,

ilma oli suosiollinen ja muutama 

oioioi-ihaniamarjoja-paikkakin löytyi.

Saalis oli maukas joskaan ei valtaisa.

Peppulihakset kiittävät kolmen tunnin

 rämmintää-hyppyjä-polvennostoja-kyykkyyn-ylös-rämmi-rämmi-urakasta

ja  olo on melkein kuin maailmanmestarilla.

Voisin kuvitella ainakin.

Pienimmäinen kietoi kipeän varpaan ympärille ratamonlehden

ja oli voittamaton trampoliinimaalivahti.

Lähti sitten vielä harkkoihin uusia nappiksia testaamaan,

naamalla niin ylpeä ilme että luulisi kenkien olevan polleina saamastaan ihailusta.

Minä olen nauttinut viherpirtelöistä,

melonismoothiesta ja ahomansikoista.

Olen lukenut vähän kirjaakin ja nauttinut päiväkahvit terassilla.

Pyykkikone on ollut osaikaeläkkeellä

ja pyörittänyt tänään vain yhden koneellisen pyykkiä.

Kastelukannu sensijaan on toiminut tärkeissä lannoitakesäkukat-projektissa

ihan ykkösmiehenä.

Jatkan virkkaamista,

kauon tauolla ollut matto alkoi huudella nimeäni eilen

niinkin kovalla äänellä että pakko oli kaivaa retale

 paperipussistaan ja antaa sinisen metallikoukun viuhua.

Ehkäpä saan sen sittenkin lattiaan vielä tänä kesänä.

Haluksin,  Piupau