Lakastuneet lehdet katukäytävällä,
vihmova tuuli.
Istut hiljaa,
lasittunut katse.
Sylissäsi jotain niin lämmintä ja haurasta.
Sinun elämäsi jäljet viiltoina ranteissasi,
tuskasi syvällä sinussa,
pelko päässäsi puristavana,
tulevaisuus tyhjänä tauluna.
Istut hiljaa ja katsot lastasi,
sitä, joka sinut yllätti,
kertoi tarinasi tavalla uudella.
Tuo lapsi tuli ihollesi kutsumatta,
yllätti imullansa rikkovalla,
hurmasi hauraudellaan,
sai kyyneleet virtaamaan,
särki kovimmankin kuoren.
Ei minulla sinulle vastausta ole,
päätös on sinun.
Pidän kädestä ja hymyilen,
toivon kaikkea hyvää koko sydämestäni.
Teille molemmille.
Viivyn tässä vielä hetken.
Piupau

























