Huoli

Takki tyhjä.

Raskas viikko takana.

Ei niinkään työ

vaan se valtava huoli.

Lapsen sairastelu säikäytti niin kovin

että tänään jo huojentuneena

tunnen kuinka kyyneleet pyrkivät silmiini,

ihan väkisinkin.

Uuvuttavaa huolestua rakkaastaan,

ihan pienimmästä

murehtia.

Perjantai,

vaivun sohvalle.

Lapset kipaisevat saunaan,

mies pakkaa metsästystarvikkeitaan.

En jaksa edes kutoa,

riittää kun saan olla.

Sytytän kynttilät,

ensin kaksi,

kohta jo jaksan enemmän.

Tyttö keittää teetä,

hymyilee,

taitaa ymmärtää.

Huomenna herään virkeänä,

lähden ilolla liikenteeseen.

Aijon nauttia viikonlopusta täysillä,

ladata käytetyt akut.

Lähetän lämpimän ajatuksen kaikille niille vanhemmille

 jotka joutuvat taistelemaan lapsen sairauden rinnalla,

pelkäämään ja odottamaan loputtomia aikoja tuloksia.

Miten uuvuttavaa se voikaan olla.

Rakkauden Rutistus

Teille Kaikille!