tiistai 26. huhtikuuta 2011

varjo


Niin meni pääsiäinen.
Jäi muisto kauniista,
ihan ainutkertaisesta ilmasta.
Järvi oli kauttaaltaan jäässä,
jään pinta lumeton ja kulkemaan kutsuva.
Pihamaa jo lähes sula,
haravaa kaipaileva.
Auringon paistetta aamusta iltaan
ja sellaista olemisen autuutta
että...


Taustalla kuitenkin pieni pelko,
pelko omasta terveydestä.
Menetin tajuntani vain hetkeksi,
ei kipua eikä mitään ennakko-oireita.
Nopea lysähdys pöydälle,
heiluva paluu takaisin tietoisuuteen
ja jäljelle jäi puristava epätietoisuus.
Jos olisi ollut tavallinen perjantai,
olisiko se sattunut autonratissa?
Miten siinä olisi käynyt?

Nyt odotetaan vastauksia
ja uusia tutkimuksia?
Nyt odotetaan
ja odotetaan...


Odottavan aika on pitkä!



6 kommenttia:

  1. Toivottavasti kaikki on kunnossa.
    Itse pyörryin ensimmäistä kertaa elämässäni noin puolitoista vuotta sitten, minulla oli kyllä flunssa.
    Sen jälkeen ei ole mitään ollut, eikä sitä ole tutkittukaan.
    Voimia odotukseen!

    VastaaPoista
  2. Voi itku. :( Tosi kurjaa. Toivon todella, että kyse oli vain väsymyksen aiheuttamasta säikähdyksestä ja kaikki olisi kunnossa.

    Jaksamista ja voimia!

    -Päivi-

    VastaaPoista
  3. No huh, toivottavasti syy selviää! Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
  4. Kauniit kuvat!
    No, jospa kaikki olisi vain pientä säikähdystä, ehkä väsymyksestä. Tsemppiä tuloksien odotteluun <3
    -päivi-

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti syy löytyy, epätietoisuus on pahinta.

    Aurinkoa ja valoa sinne!

    VastaaPoista
  6. Epätietoisuus on pahinta... Koeta jaksaa! Toivottavasti syy löytyy. Saanhan rukoilla puolestasi?

    VastaaPoista