Nyt sen voi nähdä,
sen aavistuksen,
sen kauneimman hetken
kun kaikki on parhaimmillaan,
puhkeamassa.
Pienenpieni ja hento vihreys puiden huntuna,
näin sen aamulla työmatkalla
ja huokaisin.
Meinasin ajaa ojaan kerran jos toisenkin
kun piti yrittää zoomata katsetetta puiden oksille.
Iltasella kamera sai tallentaa tuon kauneuden.
Istuskelin leikkimökinportailla odotellen ötököitä
kun huomasin sinisellä taivaalla kuunsirpin.
Mikä kaunokainen.
Ensimmäinen kuva on huti,
mielestäni aika mukava sellainen.
Ihanaa alkavaa viikonloppua,
jihaa,
se on lämmintä nyt
...jopa täällä pohjolassa...
Vuorotyöläisen viikonloppu
ei aina satu kalenterin kanssa ihan yksiin.
Nautitaan!!
Piupau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti