Paistan vohveleita,
poden pakahduttavaa ikävää.
Meillä lapset ovat tottuneita "matkaajia",
ovat yötä milloin missäkin,
reippaasti ja ilolla.
Tällä kertaa kaksi pienintä lähti kesäleirille,
isoin töihin sinne samalle leirille,
eikä niillä siellä mitään hätää ole,
ei varmasti...
mutta
...kun maanantai aamuna yövuoron jälkeen pakkailin pienimmäiset matkaan,
muistutin sitä ihan pienintä että ottaisi uninallensa mukaan,
siihen huokaisi pienimies ja totesi että
"täytyy yrittää olla iso kun lähtee leirille".
Suostutteluista huolimatta nalle jäi kotiin,
se joka on tähän asti ollut aina tukena ja turvana matkassa.
Kyyneleet kirvelee silmäkulmaa,
kun on seitsemän,
on jo liian vanha kuljettamaan nallea matkassa.
Hirveä ikävä!
Piupau
i know the feeling...
VastaaPoistanyt on jo tottunut tietty,kun lapset reissaa; toisiks vanhin kotiutuu näillä minuuteilla nimittäin reilun kolmen viikon Hongkongin ja Taiwanin reissultaan...ainahan ne on joko lähellä tai kaukana menossa,eihän sille voi mitään.
Niin se menee! Ja hyvä että menevät ja kokevat. Aina välillä se on vaan riipaisevanpaa.
PoistaTuttua ikävää.Sitä olen itsekin joskus potenut.Lapset kasvaa niin nopeasti isoiksi.Täytyy vaan uskoa että kyllä ne pärjää.
VastaaPoistaTsemppiä sinne.
Miten ihmeessä ne kasvaakaan niin nopeasti, vuodet vaan vierii ja välillä havahtuu huomaamaan että kaikki on mennyt liian nopeasti.
PoistaTiedän ikäväsi♥
VastaaPoistaHalaus!
PoistaMuistan tämän tunteen ja vielä kun tietää että siellä toisessa päässäkin on ikävä!
VastaaPoistaVoi pientä miestä:)
Lapsi taisi selvitä paljon paremmin! Hyvä niin! Kotiuduttuaan on saanut taas nallen kainaloon, kotona saa olla vielä pieni :)
PoistaÄidin sydän; niinpä niin! Sellaista se on! Omia poikianikin ikävöin, vaikka he ovat jo aikuisia ja toinen asuu jo omillaan. On kuitenkin valtava lahja, että on joku, jota voi ikävöidä. Teitä ajatellen Piipe <3
VastaaPoistaSe on kyllä totta! Ihanaa kun joku jota ikävöidä. Ja niin se varmasti on että omiaan ikävöi aina, aikuisenakin :)
Poista