Levoton mieli sinkoilee ja suunnittelee
mutta ei löydä tarttumapintaa.
Lapset aloittivat tänään koulun,
saattelin pienimmäisen.
Reppu keikkui selässä,
kasvoilla odottava hymy.
Se oli kymmenes kerta kun koulu alkoi kesän jälkeen meidän perheessä,
taisipa olla viimeinen saattelu,
kolmannelle taitaa mennä tämä pieninkin jo itsekseen.
Pesin mattoja heti aamusta,
siivoilin ja kaivelin tekemättömiä käsitöitä,
selasin reseptejä
ja kättelin kirjoja.
Katselin kuvia kesälomasta.
Se oli hyvä loma,
ihania maisemia ja hupaisaa yhdessäoloa.
Hengitän hiljaa,
venyttelen lenkistä väsyneitä lihaksia
ja jään odottamaan huomista,
ehkä sitten on parempi.
Piupau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti