Se oli kylmä juhannus.
Kylmä, tuulinen ja sateinenkin.
Me oltiin siellä missä aika lakkaa olemasta,
kiire väistyy
ja metsä houkuttelee kulkemaan.
Hillat tekevät tuloaan,
toiset vielä kukkina,
osa suppuina ja muutamia jo raakileina.
Taivaanvuohi määkii ylhäällä,
näkymättömissä.
Suopursut puhuttelevat,
kaikessa rujoudessaan tuoksuvat suloisesti
ja kukkivat loisteliaasti kylmyydestä huolimatta.
Tänään en oikein osaa olla,
pyörin itseni ympäri
ja olen viehainen kylmyydelle.
Huomista odotan.
Piupau
Juuri ajattelin, paleltuivatkohan hillan kukat pohjoisessa. Toivottavasti ei ainakaan joka paikasta. Meidän mökillä metsä oli valkoisenaan puolukankukkia. Kylmästä kärsin minäkin. Villasukat jalassa sisällä ja ulkona. Helteet takaisin ja heti!
VastaaPoistaToivotaan että hillat ovat säästyneet paleltumiselta. Myöhässä varmasti ovat! Villasukat pelastavat monesti. Toivotaan helteitä tai edes lämpöä!
Poista