Helteet

 

 

 

 

 Sain uuden pikkuisen kesäloman,

kun käytin viimeisen tilausuuteni lakisääteiseen osittaiseenhoitovapaaseen.

Pienimmäinen aloittaa jo kolmannen luokan. 

Vapaapäiviä yhdistelemällä ja muutamalla ylimääräisellä vapaalla, sain kahdeksan mahtavaa päivää. Ja jos kesäloma menikin räntäsateessa, nyt oli minun vuoroni nauttia auringosta. 

Ikinä, ikinä milloinkaan en ole viettänyt mökillä tällaista lomaa.

Aamusta iltaan lämmintä.

Yölläkin kuumaa,

ne kauniit illat ja ihanat aamut.

Kävelin rantahiekassa edestakaisin, ilman suuria ajatuksia.

Pieniä oivalluksia kyllä,

sellaisia, jotka tuppaa unohtumaan päivinä,

 joina on kylmä ja sisältöä liikaa.

Otin aurinkoa veneessä ja löhöilin rannalla,

makuuhaavoilta vältyin kuitenkin,

kuumuus pakotti liikkeelle.

Vesi oli lämmintä.

Lapset muuttuivat pikkukaloiksi ja polskivat aamusta iltaan,

tämän tästä oli pienimmäinen laiturilla pukemassa tai riisumassa uimahousuja.

Hytyyset ymmärsivät pysyä pöpelikössä,

mikä ilo.

Ruokaa tehtiin maltilla ja harvoin,

se maistui jumalaiselta ja turvotti vyötäröni.

Saunan lämmössä suli viimeisetin huolenrippeet. 

Kotiin sai palata ilosta hihkuen.

Kotona odotti kauneimmat pionit,

valtavat lautasen kokoiset kukat,

valkoiset ja vaaleanpunaiset.

Ilahdutin kukilla myös muutamaa tärkeää.

Eilen paistoin ison padallinen hirvenlihaa mureaksi

 porkkanoiden ja perunoiden kera.

Tattarileipä hellii vatsaani. 

Lounaaksi surautin viherpirtelöä,

tänään se ei suopunut viemään nälkääni kovinkaan kauas.

Pilvenriekaleet ja pikkuiset vesipisarat ajoivat minut sisälle,

kirja kulkee kädessäni edestakaisin.

Tietokoneelle en ole uhrannut montaakaan minuuttia,

sitähän kerkeää sitten, kun syystuulet tuivertavat.

Tämä kone kenkkuilee taas,

kaikki on hidasta ja tuskallista.

Piupau