Onnea on!

Olipa ne säpäkät neljä päivää!

Aivan ihana lomantapainen!

Jo keskiviikkoiltana pantiin hanskat heilumaan.

Me maalattiin

ja paklattiin

ja hiottiin.

Saatiin valmiiksi katot ja pohjamaalattua seinät,

saatiin joku päivä raivattua kaikki tämä rompe autotalliin,

päivistä olen ihan sekaisin,

milloin tehtiin mitäkin,

mutta samapa se,

tehtiin kuitenkin.

Kesä tulla tupsahti kertaheitolla.

Vaihdettiin villahousut suoraa hellemekkoon.

Voi miten paljon nautinkaan lämmöstä.

Kuljin pensseli kädessä,

jokaisessa pienessä välissä kipaisin varastamaan

muutaman säteen iholleni.

Kaikki ruuat syötiin ulkona,

juotiin kahvia,

ja jäätelöä.

Vai syötiinkö mitään??

En muista!

Mutta oli lämmintä ja ihanaa!

Maalin kuivumisen lomassa

piipahdin puutarhalle,

vähän orvokkeja.

Pieniä piiperöitä olivat,

mutta kukkia kumminkin.

Niitä oli pakko saada terassia ja kuistia kesäistämään.

Salaattiakin syötiin,

ihanaa mozzarellaa, basilikaa

ja kotimaista tomaattia.

Lauantaina lähdin sitten työporukan kanssa virkistyspäivää viettämään,

teatteriin ja syömään.

Huono omatunto yritti kyllä koputella olalle mutta

työnsin sen pois parhaani mukaan.

Nautin valtavasti musikaalista,

teatterin kahvilassa kahvit ja leivokset maistuivat taivaalliselta.

Ruoka ja viini ravintolassa,

rauhassa ja hyvässä seurassa.

Virkistävää ja tarpeellista.

Ja illansuussa kun saavuin kotiin,

odotti minua henkeäsalpaava yllätys.

Rakaani oli vanhempiensa avustuksella saanut ihmeitä aikaan.

Tapetit olivat seinässä.

(yläkuva: kuistista uuteen eteiseen)

Puolipanelit paikoillaan eteisessä,

jo kahteen kertaan maalattuna.

Poikien huoneessa tapetit melkein valmiina,

toinen ikkunoista jo paikoillaan.

(Kuva tosiaankin huono,

akku loppui enkä kerennyt kuvata enempää,

myöhemmmin parempia kuvia)

Miehet hiestä litimärkänä,

kuumuus oli valtava.

Olin niin iloinen kun näin sen kaiken,

 olisin tahtonut tanssia.

Sunnuntaina jatkui maalaus,

ikkunoita,

listoja

ja paneleita.

Kuumapuhallin meinasi ajaa minut hulluuteen,

lämpöhalvaus oli lähellä

mutta sain kuin sainkin ovenkarmeista irti

 tuhat ja yksi kerrosta eriväristä maalia.

Hiomahiiri meinasi livistää käsistäni,

niin villisti se täristeli

mutta sainpas karmit hiottua.

Siellä ne nyt odottavat maalaajaa.

Sisälläni on nyt valtava riemu!

Täydelliset neljä päivää!

On oikeasti hieno tunne

kun saa nukahtaa omaan sänkyyn,

rakkaan kainaloon,

lopeen uupuneena,

kaikkensa antaneena.

Uurastus palkitaan pian.

Ehkä pari viikkoa

ja pojat saavat viimein oman huoneen.

Toivotaan että kesä viipyy vieraisilla vielä muutaman hetken,

otetaan lämpö ja muistot talteen!

Piupau

Ps: Lapset ottivat talviturkin pois sunnuntaina.

Onni on isovanhemmat jotka jaksavat huolehtia lapsista

kun vanhemmat vaan remontteeraa,

järjestävät uintiretkiä ja vohvelikutsuja :)

Onnea on!