Joihinkin päiviin

 

Ensimmäinen pakkasyö.

Maassa kuuraa ja daalianlehdillä surullisuutta.

Värit puissa ja pensaissa kirkuvat,

havunneulaset lentelevät tuulessa,

syksy on niin täällä.

Ostin keltaista lankaa villasukkiin,

muutama melkein valmis työ odottaa viimeistelyä.

Syksyllä villalanka suutelee sormia.

Tateista valmistan keiton rakkaalleni.

Sienet poimittiin eilen yhdessä,

kuljettiin sienikirja kourassa ja naurettiin,

ei poimittu niitä ainoita jotka varmasti tunnettiin.

Joihinkin päiviin mahtuu enemmän onnellisuutta,

tekemisen iloa ja tunnetta siitä,

että me eletään omaa unelmaa juuri nyt ja tässä.

Epävarmuus tuo läheisyyden iholle,

muistuttaa siitä katoavaisuudesta jonka helposti haluaa unohtaa.

Peiton alla puristetaan toisiamme kädestä.

Kiitetään kaikesta siitä, mitä saatiin,

 vaikkei osasttu edes pyytää.

Piupau