sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Rippeitä



Ulkovuoren viimeisetkin laudat on maalattu ja nikkaroitu,
soviteltu paikallee palaset jotka eivät tahtoneet asettua.
Kun vanhaa viilataan saa vatupassi jäädä levolle,
suoraksi sitä ei saada mutta hyvä sittä tuli.
Tuumia piti hetki
ja vielä toinenkin.
Ylimmille orsille tarvittiin kattä pitempää,
nosturi nosti kevyesti ja heilutteli miestä korkeuksissa.  

Tuuli heitteli eilen kukkapurkit nurin,
jalkapallomaalit makaavat pitkin ja poikin.
Illan pimeydessä tuuli kävi niin voimakkaaksi 
että pelkäsin paviljongin lentävän taivaan tuuliin. 
Taskulampun valossa me purettii katto ja seinät teltasta.
Koukkuja oli miljoona,
 sormet oli kohmeessa
 ja kun viimeinen pidike saatiin irti, 
tuuli tarttui tilaisuuteen
 ja nakkasi katon komeasti humala-aidanteen päälle.
Siellä sitä roikuttiin tuulen riepoteltavana pensaissa,
kirkas valokeila pyöri pöpelikössä
 kun pojista keskimmäinen oli sonnustautunut otsalamppuun.
Saatiin se teltta viimein taltutettua,
pesua nyt odottavat kuistissa kaikki ne osat, 
jotka kesän ovat saaneet rauhassa likaantua. 

Tänään ulkoistan itseni,
aurinko paistaa!
Pyykkikone osaa työnsä,
pirtti on lämmitetty.
Voin mennä!

Piupau


1 kommentti:

  1. Sinne meni kesä.. ah ja voi.. :/
    Sun on belargoniassa samaa tunnelmaa kuin mun ikkunalla, mutta omani (ja varmaan tuo sunkin) vielä uskaliaasti nuppuja yrittää työntää.
    Ihanasti kirjoitat, ihania kuvia otat. Tulin taas pitkästä aikaa käymään, olin unohtanut. Anteeksi. Oli kiva tulla taas.

    VastaaPoista