Rippeitä

 

Ulkovuoren viimeisetkin laudat on maalattu ja nikkaroitu,

soviteltu paikallee palaset jotka eivät tahtoneet asettua.

Kun vanhaa viilataan saa vatupassi jäädä levolle,

suoraksi sitä ei saada mutta hyvä sittä tuli.

Tuumia piti hetki

ja vielä toinenkin.

Ylimmille orsille tarvittiin kattä pitempää,

nosturi nosti kevyesti ja heilutteli miestä korkeuksissa.  

Tuuli heitteli eilen kukkapurkit nurin,

jalkapallomaalit makaavat pitkin ja poikin.

Illan pimeydessä tuuli kävi niin voimakkaaksi 

että pelkäsin paviljongin lentävän taivaan tuuliin. 

Taskulampun valossa me purettii katto ja seinät teltasta.

Koukkuja oli miljoona,

 sormet oli kohmeessa

 ja kun viimeinen pidike saatiin irti, 

tuuli tarttui tilaisuuteen

 ja nakkasi katon komeasti humala-aidanteen päälle.

Siellä sitä roikuttiin tuulen riepoteltavana pensaissa,

kirkas valokeila pyöri pöpelikössä

 kun pojista keskimmäinen oli sonnustautunut otsalamppuun.

Saatiin se teltta viimein taltutettua,

pesua nyt odottavat kuistissa kaikki ne osat, 

jotka kesän ovat saaneet rauhassa likaantua. 

Tänään ulkoistan itseni,

aurinko paistaa!

Pyykkikone osaa työnsä,

pirtti on lämmitetty.

Voin mennä!

Piupau