Sorja

Aamulenkillä jalat kuljettivat kirpparille.

Hyvä niin.

Ilmassa on ihanaa keväistä sulokkuutta.

Rapaiset lumivallit teiden pientareilla huutavat,

likaisuus on kaikkialla.

Silti kulkeminen oli kevyttä 

ja auringon satunnaiset säteet saivat hymyilemään.

Löysin Sorjan!

Kylläpä se on kaunis,

kulunut kyllä,

mutta kaunis.

Hinnat näetkin lapusta.

Liinakin on uusi,

kirpparilta kannettu kotiin kesäisiä mehuhetkiä ajatellen,

pihapöydälle laitettavaksi ostettu.

Oli se niin suloinen, 

sen keltaiset koukerot niin hurmaavat, 

että levitin sen keittiöpöydälle, 

silläkin uhalla, 

että se on aivan liian pieni.

Ja silläkin, 

että jälkikasvu saa nurista jälleen.

Kankainen liina vaatii siistinpään syömiseen,

ne höperöt.

Kukkapeitot sohvalla lisääntyvät,

äitini oli löytänyt tuon punaisen,

sen keltaiset kukat laulavat kesästä.

Peittojen pehmeä pinta on parhautta paljaille varpaille,

niiden syli on täynnä rakkautta.

Piupau