Onnellinen olo

Kesäiset päivät ovat pitkiä ja kiireisiä.

Mukaviakin ja raskaita.

Saatiin pari poikaa lisäksi omaan katraaseen.

Pakastettiin yhdessä mansikat,

perkaus ja pilkkominen kävi käden käänteessä, 

kun saman pöydän ääreen istahti viisi poikaa minun lisäkseni.

Iloinen pulputus täytti pirtin.

Aamuna paistoin padallisen hirvenlihaa,

haudutin sen uunissa mureaksi.

Kattilallinen pottuja hupeni nälkäisiin suihin. 

Panin pellavaneuleen painumaan.

Kävin rautakaupassa ostamassa puuttuvan palasen pyykkituparemonttiin.

Toisessa kaupassa valitsin maalin omaan projektiin.

Aloitin makuhuoneen maalauksen "tee se itse-periaatteella".

Siirtelin huonekaluja,

teippasin listoja ja nautin kalkkimaalin maalaamisen ihanasta pehmeydestä.

Pesin siinä sivussa lakanat,

kuivasin puhtaat pellavat raikkaassa tuulessa.

Juotiin Leenan-päivä kahvit pihalla.

Äiti oli tehnyt mansikkakakun.

Pojat pyörittivät petonimyllyä ukin avustuksella

ja kantoivat ämpäreillä raskasta mönjää pesutuvan lattiaan.

Isäihminen levitti pienessä tilassa petonia tuhansiin koloihin ja putken koukeroihin,

hiki valui.

Imuroin hiekkaa lattialta,

petoninmurua oli joka puolella.

Juoksin ruokakauppaan,

maitokaappi oli jälleen tyhjä.

Illalla yhdeksältä,

kun toinen seinistä oli maalattu,

sänky levällään ilman lakanoita ja keskellä kaaosta,

päätettin hurauttaa mökille.

Puoliltaöin oltiin perillä,

sauna lämpeni.

Neljän jälkeen kun kaatui sänkyyn kyljelleen oli olo aikamoisen onnellinen.

Ja väsynyt.

Nyt levätään vähän. 

Maanataina alkaa työt.

Piupau